Vapaus tutkia

Lue artikkeli kokonaisuudessaan tästä tai siirry Acatiimin verkkoversioon

Pääkirjoitus 1/2017

PÄÄKIRJOITUS

Vapaus tutkia

Suomi juhlii tänä vuonna itsenäisyyttään. Itsenäisyyteen kietoutuu monia käsitteitä, joista yksi keskeinen on vapaus. Yliopistonkin peruspilareihin kuuluvat autonomia sekä vapaus opetuksessa ja tutkimuksessa.

Huhtikuun lopun kehysriihessä hallitus pyrkii löytämään lisämäärärahoja koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatiojärjestelmään. Korkeakouluihin tehtävät pääomasijoitukset ovat tapa turvata perustutkimus ja opetuksen tutkimusperustaisuus, sillä pääomittaminen jättää yliopistoille päätäntävallan pääomatuottojen käyttämisestä.

Hallitus etsii myös keinoja vahvistaa tutkimustulosten vaikuttavuutta ja kaupallistamista. Tähän voidaan pyrkiä huomioimalla nämä tavoitteet tutkimusrahoituksen ohjauksessa.

Tutkijoiden ja tiedepolitiikan näkyminen yhteiskunnallisessa keskustelussa lisää omalta osaltaan tieteen ja tutkimustiedon käytettävyyttä. Samaan suuntaan vie tutkimustiedon hyödyntäminen päätöksenteossa.

Investoinnit tutkimukseen ja yritysten tekemä kehitystyö ovat yhteydessä innovaatioiden määrään. Yliopistotutkimuksen kaupallistamisen ylikorostaminen sisältää kuitenkin riskin lähtökohtaisesti tasavertaisten tieteenalojen eriarvoistumisesta. Ja oma tärkeä roolinsa soveltavan tutkimuksen alalla on myös ammattikorkeakouluilla, jolla on tutkimus-, kehitysja innovaatiotoimintaa yhdessä yritysten ja muun työelämän kanssa.

On ymmärrettävää, että rahoittajat, siis valtio ja kansalaiset, odottavat omasta näkökulmastaan tärkeiden asioiden tutkimista. Ei kuitenkaan ole niinkään selvää, että voimakasta kansantalouden kasvua ja kilpailuetua saavutetaan päättäjien tekemällä tutkimuksen strategisella ohjaamisella. Ohjaus tapahtuu saman tiedon valossa, joka on globaalisti myös kaikkien muiden toimijoiden käytettävissä.

Yliopistojen ominta aluetta ovat olleet koulutus- ja sivistystehtävä sekä perustutkimus. Näiden ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kautta yliopistot toimivat kansalaisyhteiskunnan hyväksi. Myös hyötynäkökulmasta katsottuna juuri perustutkimus saattaa tuottaa läpimurtoja. Tutkijat löytävät alansa uusille alueille parhaiten, kun heitä ei liikaa ohjata.

Olennainen asia on tutkimuksen yhteys opetuksen tutkimusperustaisuuteen. Opettajien tutkimus on usein alan perustutkimusta ja tutkimusta opetuksen ja opiskelun kehittämiseksi.

Opettajien tekemä tutkimus on merkittävää opetuksen laadun kannalta, vaikka opettajat eivät tekisikään kansainvälistä huippututkimusta. Opetuspainotteisessa tehtävässä ei ole helppoa menestyä kilpaillun rahoituksen hakemisessa. Investointi perustutkimukseen on myös investointi laadukkaaseen koulutukseen.

Korkeat opetustuntimäärät ja jatkuva rakenteellinen kehittäminen sirpaloittavat paikoitellen vähäisen tutkimusajan opetustehtävissä. Tarve turvata opettajien tutkimus on johtanut kontaktiopetuksen määrän vähentämiseen, opetusryhmien suurentamiseen ja opiskelijoiden omatoimisen opiskelun lisäämiseen. Opiskelijapalaute kertoo opetuksen arvostuksesta: opetuksenkin resurssit halutaan turvata, kaikkea ei opita kirjoista tai perehtymällä ilmiöön opiskelukaverin kanssa. Tähän haasteeseen täytyy koulutuksenjärjestäjän etsiä ratkaisuja yhdessä opettajien ja opiskelijoiden kanssa.

Yliopistojen keskeisenä tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä ja antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Lakiteksti on vankka ohjenuora tehtäessä tärkeää työtä koulutuksen ja tutkimuksen resurssien lisäämiseksi.

Seppo Sainio
puheenjohtaja
Yliopistojen opetusalan liitton YLL

sv | fi | en