Historiaa

Ulkomaanlehtoriyhdistyksen toimintaa 35 vuotta

Sari Päivärinne 2006

Suomen kieltä on opetettu ulkomaisissa yliopistoissa 1800-luvulta saakka. Ensimmäinen lehtoraatti perustettiin Tarton yliopistoon vuonna 1803. Myös Budapestissa, Kööpenhaminassa, Oslossa ja Upsalassa alkoi suomen kielen opetus jo 1800-luvun puolella. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä syntyi muutamia uusia opetuspisteitä, muun muassa Berliini, Greifswald, Napoli, Pariisi ja Pietari.

Toisen maailmansodan jälkeen opetuspisteiden määrä alkoi vähitellen kasvaa. 1960-luvun alussa suomen kieltä ja kulttuuria opetettiin jo niin monessa ulkomaisessa yliopistossa, että oli tarpeellista perustaa Suomeen erityinen elin, joka seurasi, koordinoi ja tuki tätä toimintaa. Vuonna 1962 opetusministeriön alaisuuteen perustettiinkin Ulkomaanlehtorikomitea, joka oli nykyisen Ulkomaisten yliopistojen suomen kielen ja kulttuurin opintojen neuvottelukunnan (UKAN) edeltäjä. Valtaosa ulkomaisissa yliopistoissa nykyisin toimivista suomen kielen ja kulttuurin opetuspisteistä perustettiin 1960- ja 1970-luvuilla. Ulkomailla työskentelevien lehtoreiden etuja valvomaan perustettiin Ulkomaanlehtoriyhdistys.

 

1970-luku

1971laadittiin yhdistyksen perustamiskirja.

1972Ulkomaanlehtoriyhdistys rekisteröitiin.

1973ulkomaanlehtoritoimikunta teki selvityksen lehtorien palkkauksesta, eduista ja asemasta.

1974oli merkittävä vuosi, koska päätettiin liittyä keskusjärjestö KHL:oon (Korkeakoulujen ja opetusalan henkilökuntaliitto), luotiin ohjesääntö ja työsopimusmalli edellisen vuoden toimikunnan selvityksen pohjalta.

1975lehtoriyhdistyksen vuosikokouksessa osastopäällikkö Kalervo Siikala ja kulttuurisihteeri Raija Kallinen esittelivät uuden ohjesäännön.

1977 Ulkomaanlehtoriyhdistys liittyi YKLL:ään (Akavaan kuuluva Yliopistojen ja korkeakoulujen lehtorien liitto) ja erotettiin KHL:sta. YKLL perusti oman työttömyyskassan ja solmi mm. ryhmähenkivakuutuksen.

1978valmisteltiin ohjesääntöneuvotteluja ja liityttiin jäseneksi OAJ:n (Opettajien ammattijärjestö) työttömyyskassaan.

1979saatiin aikaan ohjesääntömuutoksia ja lehtoreille neuvoteltiin palkankorotus, ns. kuoppakorotukset 1977–83.

Lehtoriyhdistyksen ensimmäisen vuosikymmenen suurimpana haasteena oli luoda tiiviissä yhteistyössä yhdessä UKANin ja opetusministeriön kanssa lehtoreille toimiva ja yhdenmukaisempi palkkausjärjestelmä, kartoittaa eri opetuspisteiden toimintaa sekä ratkaista monia käytännön työhön, mm. oppimateriaalien postitukseen, liittyviä ongelmia. Suomen kielen opetusta annettiin tuolloin jo noin 50 yliopistossa ja uusia toimipisteitä perustettiin 70-luvulla tiuhaan tahtiin, mm. Wieniin, Krakovaan, Szegediin, Cluj´hin ja Sofiaan. Jäseniä ulkomaanlehtoriyhdistyksessä oli vaihtelevasti 20–40 ja jäsenmaksu kieppui 20 mk:n tuntumassa. Ulkomaanlehtorit pitivät vuosikokouksensa kesäisin lehtoripäivillä aivan kuten nykyäänkin. Hallitus valittiin kalenterivuodeksi kerrallaan eli kesällä valittu hallitus aloitti toimintansa vasta seuraavan vuoden alusta.  Jäsenistöön pidettiin yhteyttä tavallisella kirjepostilla. Ennen sähköpostin aikaa esim. slaavilaisen alueen opettajat pitivät yllä ”keskusteluryhmää” kirjeitse ja laativat kirjeenvaihdon perusteella todella laajoja muistioita siitä, mikä on vaikeaa suomen oppimisessa erityisesti slaavilaisten kielten puhujille.

Ikälisä- ja eläkeasiat olivat keskusteluissa paljon esillä. Uusien lehtorien rekrytointi oli hankalaa, koska näitä etuuksia ei kertynyt. Oli vaikea löytää lehtoreita, koska ei ollut työsopimuksia. Vuonna 1973 perustettu ulkomaanlehtoritoimikunta halusi lehtoreille oman työehtosopimuksen ja kävi neuvotteluja valtionvarainministeriön sekä opetusministeriön kanssa. Opetusministeriön kanta työehtosopimuksen solmimiseen oli kielteinen. Sen sijaan pidettiin tärkeänä laatia lehtoreille oma ohjesääntö. Ohjesääntöä laativassa työryhmässä oli UKANin ja OPM:n edustajien lisäksi lehtoreista mukana Matti Jeskanen. Vuonna 1975 ulkomaanlehtorien ohjesääntö vahvistettiin ja samalla saatiin työsopimusmalli. Ohjesäännön muotoon vaikuttivat kehitysyhteistyötoiminnan ohjesääntö sekä ulkoasiain hallinnon palkkaustoimikunnan mietintö.

Ensimmäisillä lehtoripäivillä ohjelma oli yleensä hyvin keskustelupainotteista. Pohdittiin yhdessä lehtorien valintakriteereitä ja -menettelyä, lehtorin sosiaaliturvaan liittyviä ongelmia, lehtorin asemaa toimipisteissä sekä lehtorien velvollisuuksia. Aina ei ollut selvää, kuka viranomainen on vastuussa mistäkin. Miten järjestettiin esim. kirjailijavierailu? Kenen kuului kustantaa vierailijoiden matkat? Suurlähetystöjen ja lehtorien välinen työnjako/yhteistyö herättivät nekin paljon kysymyksiä. Mitä kaikkea lehtorilta voitiin vaatia? Ulkomaanlehtoriyhdistys pyrki herättämään keskustelua mm. opiskelijoiden apurahoista ja stipendeistä. Kolme vuosikymmentä sitten voitiin vain haaveilla CIMOn tapaisesta organisaatioelimestä!

Tähän aikaan ei maksettu lehtoreiden matkoja Suomeen. Yhdistys ehdotti matkoja maksettaviksi, kun ohjesääntöä alettiin muokata uuteen uskoon 1977. Lehtoreille lähetettiin useita kyselyjä, joiden pohjalta muutosehdotuksia sitten tehtiin. Erityistä närää tuntui herättäneen vanhan ohjesäännön pykälä: ”Lehtori on velvollinen suorittamaan ylityötä siinä laajuudessa kuin tehtävät tai muut erityiset olosuhteet edellyttävät ilman eri palkkiota tai korvausta.” Eipä ihme, että tätä pykälää ei ihan mukisematta nielty! Ohjesääntöä saatiin rukattua ja palkkakin nousi. Samoihin aikoihin lehtoriyhdistys ilmaisi huolestuneisuutensa UKANin tuntipalkkaisen sihteerin, Kari Tolvasen ja myöhemmin Urpo Rannansuun puolitoistapäiväisestä raadannasta ja esitti, että lisää työvoimaa olisi palkattava hänen avukseen ja toimi muutettava kokopäiväiseksi.

Pienen skandaalinpoikasenkin ulkomaanlehtorit saivat aikaan ammattijärjestöpiireissä! YKLL otti vuonna 1976 yhteyttä yhdistykseen ja kosiskeli ulkomaanlehtoreita jäseneksi. Yhdistys päättikin liittyä siihen. Keskusjärjestöä vaihdettiin ilmoittamatta siitä KHL:lle, vuosikokoukseenkin oli kutsuttu vain Akavan edustaja. KHL ilmoitti erottaneensa Ulkomaanlehtoriyhdistyksen jäsenyydestään, koska se katsoi yhdistyksen menetelleen väärin liiton vaihdossa.

 

1980-luku

1980YKLL pyysi, että opetusministeriö laatisi selvityksen lehtorien toimenkuvasta eri asemamaissa. Uusi ohjesääntö astui voimaan. Yhdistyksen tilikausi ja johtokunnan toimikausi muutettiin nykyisen käytännön mukaisesti lukuvuodeksi.

1981toimenkuvakysely valmistui. Tuloksena oli julkaisu Suomea ulkomailla.

1981–82alettiin lehtoreille maksaa ikälisiä.

1982yhdistyksen sääntöjä uudistettiin. YKLL muutti nimensä Yliopistonlehtorienliitoksi YLL.

1984YLL:n toiminnanjohtaja Eero Koljonen selvitti palkkaperusteiden tarkistusta, samana vuonna palkankorotus keskimäärin 7,43 %.

1983–84Ulkomaanlehtoreiden työryhmä selvitti lehtorien jatkokoulutustarvetta ja lehtoripäivien sisällön muokkaamista entistäkin informatiivisemmaksi.

1985alettiin koota luetteloa eri laitoksissa tehdyistä opinnäytetöistä. Yritettiin ikälisien korotusta.

1986YLL:stä tuli OAJ:n jäsen. FinnLectura perustettiin. YLL:n hallituksessa oli ensi kertaa Ulkomaanlehtoriyhdistyksen edustaja. Siirryttiin ATK-järjestelmiin palkanmaksussa, palkkaa ei enää voitu maksaa ulkomaisille tileille!

1987yhdistys hyväksyttiin OAJ:n jäseneksi, osana Helsingin Opettajien Ammattiyhdistystä. Säädettiin uusi laki terveydenhuollosta ulkomailla. Perustettiin lehtoreiden palkkausta pohtiva työryhmä. Tuntuvia palkankorotuksia.

1988YLL ja Ulkomaanlehtoriyhdistys valmistelivat ehdotuksen uudeksi ohjesäännöksi.

1980-luvulla säästötoimet koettelivat eurooppalaista yliopistomaailmaa ja harvinaisten kielten asema huononi. UKANin toimesta pyrittiin lähinnä vahvistamaan jo olemassa olevaa suomen kielen ja kulttuurin opetuspisteverkkoa. Lehtorit puolestaan saivat tällä kasinotalouden vuosikymmenellä huomattavia parannuksia työehtoihinsa kuten monet muutkin palkansaajaryhmät. Palkkaa korotettiin useaan otteeseen. 1983 vuosikokouksessa Tampereella YLL:n toiminnanjohtaja Leena Lähteenmäki puhui virkaehtosopimusten sovellutuksista: tähdättiin palkkioperusteiden tarkistusmenettelyn luomiseen sekä lähtevän /palaavan lehtorin aseman turvaamiseen.

Yliopistonlehtoreiden lakko oli 80-luvun alussa Suomessa lähellä, vaikka tuskinpa ulkomaanlehtorit olisivat siihen osallistuneet erityisasemansa vuoksi. Lakkouhalla oli kuitenkin positiivisia vaikutuksia. Sen seurauksena mm. ulkomailla työskentely alettiin laskea palveluajaksi ja lehtoreille myönnettiin pätevyys- ja määrävuosilisiä. Koko vuosikymmenen ajan pyrittiin pääsemään mahdollisimman lähelle ulkoministeriön kulukorvausjärjestelmää. Ei ollut muuta tietä neuvotella Opetusministeriön kanssa palkoista kuin jonkin työmarkkinajärjestön kautta ja siksi oltiin yhä kiinteämmin yhteistyössä YLL:n ja Akavan kanssa. Yhdistys liittyi myös OAJ:hin ja silloin jäsenmaksut alettiin periä suoraan palkasta. Ulkomaanlehtorit saivat jo tuolloin vielä nykyäänkin voimassa olevan alennuksen ammattijärjestön jäsenmaksusta – 800 mk:n sijasta ulkomailla työskentelevät joutuivat maksamaan vain 600 mk vuodessa.

Ulkomaanlehtoriyhdistys oli 80-luvulla aktiivinen paitsi omaan edunvalvontaan liittyvissä asioissa ja ammattijärjestötoiminnassa, niin myös laajemmin suomi vieraana/toisena kielenä opetukseen ja tutkimukseen liittyvissä asioissa. Yhdistyksen nimissä laadittiin useita kannanottoja ja kirjelmiä. Hallitus vei opetusministeriöön kirjelmän, jossa yhdistys pyysi OM:ltä aktiivisempaa tukea lehtoreiden jatkokoulutuksen järjestämiseksi sekä oppimateriaalipulan poistamiseksi. Yhdistys otti kantaa kesäkurssien opettajien palkkaukseen ja kurssiopettajien tehtävänkuvaan. Ulkomaanlehtorit ajoivat ulkomaalaisopetuksen tutkijan toimen perustamista ja virittivät keskustelua suomen kielen ulkomaalaisopetuksen opettajien asemasta, koulutuksen ja tutkimuksen käynnistämisestä ja opetusharjoittelusta Suomessa. Vuosina 1987–88 pyrittiin vaikuttamaan siihen, että Helsingin yliopistoon saataisiin suomen kielen ulkomaalaisopetuksen apulaisprofessuuri. Samana vuonna lehtoriyhdistys antoi kannanoton Pääkaupunkiseudun ammatillisen kurssikeskuksen pakolaisten ja ulkomaalaisten suomen kielen opettajien tilanteesta. 1988–89 yhdistys laati kesäyliopiston opettajien työehtoja sekä pakolaisopettajien palkkausta koskevan kannanoton.

1980-luvun puoliväliin tultaessa Suomessa toimivat s2-opettajat eivät vielä olleet järjestäytyneet ja siksi Ulkomaanlehtoriyhdistys oli voimakkaasti herättämässä keskustelua ulkomaalaisopetuksen tilasta maassamme. 1986 Suomessa työskentelevät s2-opettajat halusivat perustaa oman yhdistyksen. Ulkomaanlehtoriyhdistys ry. ehdotti, että s2-opettajat ja ulkomaanlehtorit perustaisivat yhteisen yhdistyksen. Loppujen lopuksi 90-luvulla syntyi kuitenkin oma Suomi toisena kielenä -opettajien yhdistys.

Ulkomaanlehtoriyhdistyksessä oli jäseniä 20–90, joista 20–35 kuului YLL:on. Johtokunta kävi keskenään vilkasta kirjeenvaihtoa, samoin jäsenistölle kirjoitettiin useiden sivujen mittaisia jäsenkirjepaketteja, joissa kukin johtokunnan jäsen kertoi yhdistyksen asioiden lisäksi myös Suomen kuulumisia. Vanhoista kirjeistä voi lukea joskus jännittäviäkin kuvauksia esim. YLL:n hallituksen sisäisistä ristiriidoista tai siitä, kuka kenenkin kanssa ei ollut puheväleissä. Joidenkin kirjeiden yläkulmaan on kirjoitettu ”luottamuksellinen”, joten tämän enempää ei historiikki tohdi paljastaa… Lehtorit lähettivät myös hallitukselle kirjeitä. Muutamista maista kuului hätähuutoja huiman inflaation takia. Saavutetut palkankorotukset eivät juuri ilahduttaneet, kun inflaatioprosentti saattoi olla melkein 40 % kuten Islannissa.

Lehtoriyhdistys pyrki selvittämään lehtorien verotuksessa esiintyviä epäoikeudenmukaisuuksia. Jäsenistölle tehtiin verotusta koskeva kysely, johon tuli vain 10 vastausta. YLL:n toiminnanjohtajan Eero Koljosen tarkoitus oli ottaa ulkomaanlehtoreiden tilanne esille verohallituksessa, mutta asia lykkääntyi, koska liitolla ei ollut tarpeeksi tietoa eri lehtoraattien tilanteista, ja koska verohallitus oli tuolloin lakossa. Verotuksen lisäksi kysymyksiä herättivät vakuutusturva ja määrävuosikorotuksien puuttuminen.

Paluuongelmasta keskusteltiin paljon. Lehtoreiden mielestä ulkomailta palaavalle lehtorille olisi pitänyt taata työpaikka Suomessa. Ajatus työttömyyskortistoon joutumisesta tai epävarmasta toimeentulosta tuntuivat ahdistavan. Tämä keskustelu näyttää 2000-luvulle tultaessa laimentuneen. Liekö kyse siitä, että töitä s2-alalla on nykyään tarjolla riittämiin? Vai siitä, että pätkätyöt, projektit ja työelämän epävarmuus ovat nykyopettajan arkipäivää?

Lection numerossa 5/1987 ilmestyi Ulkomaanlehtoriyhdistyksen johtokunnan Esitys ulkomaanlehtoreiden aseman parantamiseksi. Samana vuonna lehtorit saivat merkittäviä etuja: paikalliskorotuksen, ns. vaikean paikan lisän, lapsikorotuksen, puolisokorotuksen ja asettautumiskorvauksen. Kokonaisuutena esitys merkitsi huomattavaa edistysaskelta ulkomaanlehtorien palkkauksen lähentämiseksi muiden ulkomailla toimivien virkamiesten palvelussuhteen ehtoihin. Uudistuksen kustannukset nousivat noin miljoonaan markkaan. Lehtoreita palkittiin myös muilla tavoin. 1983 osastopäällikkö Kalervo Siikala luovutti Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivänä myöntämän Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin suomen kielen ja maan kulttuurin hyväksi tehdystä työstä seuraaville lehtoreille: Sirkka-Liisa Hahmo, Groningen, Ilmari Hovila, München, Outi Karanko-Pap, Budapest ja Eeva Uotila –Arcell, Napoli.

 

1990-luku

1991lähtien on annettu suomi vieraana/toisena kielenä täydennyskoulutusta.

1992 yhdistys koosti yhteistyössä UKANin ja YLEn kanssa ajankohtaisvideon ulkomaanlehtoreille jaettavaksi.

1993muutettiin yhdistyksen sääntöjä siten, että myös kotimaassa opettavat suomi toisena/vieraana kielenä yliopisto-opettajat voivat liittyä Ulkomaanlehtoriyhdistykseen. Suomeksi maailmalla ilmestyi. Yhdistys antoi lausunnon suunnitelluista ohjesääntömuutoksista (=huononnuksista). Ohjesääntö pysyi ennallaan.

1993 YLL ja Finn Lectura saivat toimitilat Akava-talosta. YLL:n toimistoon perustettiin myös Ulkomaanlehtoriyhdistyksen arkisto.

1994Helsingin Yliopistosta erikoistuivat ensimmäiset s2-opettajat ja konsistorille annettiin esitys s2-apulaisprofessuurin perustamisesta. Uusi virkamieslaki astui voimaan. Perustettiin Suomi toisena kielenä -opettajat yhdistys.

1995 Senaatintorilta Orajärven Osuuskaupalle ilmestyi.

1998 UKAN siirtyi kansainvälisen henkilövaihdon keskukseen CIMOon.

1990-luvulla maailmanpolitiikan tapahtumat heijastuivat myös suomen kielen ulkomaalaisopetukseen. Neuvostoliiton hajoaminen, Baltian maiden itsenäistyminen ja muut muutokset Euroopan kartalla lisäsivät kiinnostusta suomen kieltä kohtaan. Rajojen avautuminen toi uusia ulottuvuuksia maitten väliseen kanssakäymiseen ja kulttuurivaihtoon. Vuosikymmenen alkupuolella perustettiin uusia opetuspisteitä erityisesti Suomen lähialueille. Yhdistyksen johtokunta laati esimerkiksi Tverin tilanteesta kirjelmän, jossa pohdittiin, miten karjalan kielen ja kulttuurin opetusta voisi tukea. Pilottilehtoreita lähetettiin mm. Saranskiin ja Joskar Olaan Keski-Venäjälle.

Suomi vieraana/toisena kielenä opetus eli 90-luvulla voimakasta murroskauttaan ja siitä käytiin vilkasta keskustelua mm. lehtien mielipidepalstoilla. Pitkään odotettuja oppimateriaaleja ja alan tutkimusta alkoi viimein olla opettajien saatavilla. Erilaisia tasotestejä kehitettiin mm. Jyväskylän yliopistossa.  Opetushallituksessa oli runsaasti eri työryhmiä, jotka pohtivat ulkomaalaisten opetusta Suomessa. Opettajat saivat mahdollisuuden erikoistua s2-opetukseen ja osallistua alan täydennyskoulutukseen. Ulkomaanlehtoriyhdistyksen johtokunta osallistui aktiivisesti keskusteluun s2-opettajien pätevyyskriteereistä ja koulutuksesta. Helsingin Sanomissa ilmestyi 27.5.91 hallituksen nimissä kirjoitus ”Ulkomaalaisopetus kuntoon”. 1992 yhdistys antoi siltä pyydetyn lausunnon suomi vieraana kielenä -aineenopettajien pätevyysvaatimuksista aikuisten maahanmuuttajien opettajien koulutusohjelman laatineelle opetushallituksen työryhmälle. Samoin ammattikasvatushallitukselle annettiin lausuntoja s2-opettajien pätevyydestä. Professoriliitto pyysi lausuntoa aiheesta: tieteen ja tutkimuksen mahdollisuudet, suomalaisen tutkimuksen taso ja sen vaikeudet.

Yhdistyksen puheenjohtaja kävi 1994 yhdessä Suomi toisena kielenä opettajat -yhdistyksen puheenjohtajan Anna Kurkelan kanssa opetusministeri Olli-Pekka Heinosen luona ojentamassa hänelle Suomi toisena kielenä -oppiainetta koskevan vetoomuksen. Vierailun aikana keskusteltiin oppiaineen virallistamisen tärkeydestä. Ulkomaanlehtorit esittäytyivät Opettaja-lehdessä 9.9.1994/nro 36 ja seuraavassa numerossa yhdistyksen puheenjohtaja esitti kannanottojaan s2-opetuksesta. ULPU-lehteen (Ulkomaalaisopettajien puheenvuoroja) kirjoitettiin kannanotto yleisen kielitutkinnon suomi toisena kielenä -osuudesta. Opetusministerille laadittiin vetoomus ylioppilastutkintoasetuksen johdosta: ”…Ulkomaanlehtoriyhdistys ry:n hallitus pitää ehdottoman välttämättömänä, että 11. pykälään lisätään: kokelas, jonka äidinkieli on jokin muu kuin suomen, ruotsin tai saamen kieli, suorittaa suomi toisena/vieraana kielenä -kielikokeen.” Kuukautta myöhemmin samansuuntainen asetus hyväksyttiin.

Ulkomaanlehtoriyhdistyksen puheenjohtaja ja sihteeri olivat mukana Suomi toisena kielenä -opettajien yhdistyksen perustamista valmistavassa työryhmässä ja myös perustavassa kokouksessa. Kun yhdistys sitten oli perustettu, siirtyivät uuden yhdistyksen harteille kotimaata koskevat asiat.

Myös 1990-luvulla yhdistyksen johtokunta oli aktiivisesti mukana lehtoripäivien järjestämisessä. Lehtoreita kiinnosti erityisesti s2-didaktiikka ja kirjallisuuden opettaminen. Yhdistyksen johtokunta lähetti lehtoreille täytettäväksi kyselykaavakkeen, jonka avulla kartoitettiin, miten suomalaista kirjallisuutta opetetaan ulkomailla. Kesällä 1992 ulkomaanlehtoreiden neuvottelupäivillä Järvenpäässä UKAN järjesti Ulkomaanlehtoriyhdistys ry:n kanssa suomen kielen ja kulttuurin opettamista käsittelevän seminaaripäivän. Teemoina olivat suomen kielen sanaston ja fraseologian, puhutun kielen, kääntämisen ja kirjallisuuden opettaminen. Tämän seminaarin tuloksena syntyi Jyrki Kalliokosken ja Kirsti Siitosen toimittama Suomeksi maailmalla. 1994–95 tehtiin toinen julkaisu, jossa koottiin lehtoripäivien kirjallisuusryhmän alustukset yksiin kansiin. Anna-Kaisa Koitto ja Marjut Vehkanen toimittivat julkaisun Senaatintorilta Orajärven Osuuskaupalle.

1990-luvulla suomea opetettiin n.70 yliopistossa, n.20 eri maassa oli lehtoreita n.80, joista 30 Suomesta lähetettyjä. Ulkomaanlehtoriyhdistyksessä jäseniä oli 20–50 ja jäsenmaksu oli 40 mk. 1990-luvun puolivälissä oltiin vielä toiveikkaita oman työehtosopimuksen syntymisen suhteen, mutta VES (virkaehtosopimus)-neuvottelut eivät tuottaneet toivottua tulosta. YLL:n puheenjohtaja Vesa Kulmala, yhdistyksen puheenjohtaja ja sihteeri kävivät tapaamassa mm. OAJ:n apulaisosastopäällikkö Juha Jäskeä ja koulutuspoliittista sihteeriä Marja-Leena Isomursua. Jo vuosia jatkuneista yrityksistä huolimatta ulkomaanlehtorit eivät vieläkään siis kuuluneet VES:n piiriin. Vuosikymmenen alun lamakausi, Suomen liittyminen Euroopan unioniin ja UKANin siirtyminen CIMOon toivat mukanaan muutoksia lehtoreiden työsuhdeasioihin – eivätkä yksinomaan positiivisia muutoksia. Johtokunta pyrki erityisesti tukemaan niitä lehtoreita, jotka olivat aloittaneet työnsä ennen 19.5.1975 (jolloin vahvistettiin ulkomaanlehtorien ensimmäinen ohjesääntö ja työsopimusmenettely) ja jotka tarvitsivat tätä ajankohtaa edeltävät työvuodet eläkkeeseen oikeuttavaksi palveluksi. Ohjesääntöä pyrittiin tarkentamaan.

Jo 1990-luvun loppupuolella alettiin yliopistomaailmassa puhua elinikäisen oppimisen strategiasta, uudesta palkkausjärjestelmästä, kokonaistyöajasta ja tuloksellisuudesta. OAJ ja YLL järjestivät runsaasti koulutus- ja keskustelutilaisuuksia, joihin ulkomaanlehtoriyhdistyksen hallituksen jäsenetkin osallistuivat. Yhdistys myönsi taloudellista tukea uusimman suomalaisen kirjallisuuden hankkimiseksi joihinkin lehtoraatteihin sekä alkoi myöntää hakemuksesta koulutusavustusta jäsenilleen.

 

2000-luku

2000perustettiin sähköpostilista.

2001Ulkomaanlehtoriyhdistys vietti 30-vuotisjuhlia. Uusi ohjesääntö.

2002perustettiin YLL:n paikallisyhdistys PSYLL (Pääkaupunkiseudun yliopistonlehtorit), johon Ulkomaanlehtoriyhdistys liittyi.

2003Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen CIMOn ulkomaan lehtoreihin. Suolla suomea ilmestyi.

2005ulkomailla asuvan suomalaisen sosiaaliturvaan saatiin tarkennuksia. Suomen työeläkejärjestelmä uudistui.

Kun vuosituhannen vaihteessa sekä UKAN, OAJ, YLL että Ulkomaanlehtoriyhdistys saavuttivat 30 vuoden aikuisiän, Suomessa puhuttiin pätkätyösukupolvesta, uhkaavasta työvoimapulasta ja eläkepommista. Yliopistomaailma eli myllerrysten aikaa. Suomessakin oli tullut aika oppia kehumaan itseään kehityskeskusteluissa. Päivän sanoja olivat globalisaatio ja laadunvarmentaminen. Kotimaan yliopistonlehtoreiden hiuksia harmaannuttivat uuden palkkausjärjestelmän (UPJ) käyttöön otto ja Bolognan sopimuksen aiheuttama tutkintorakenteen uudistus.

Yhä tärkeämmäksi yhdistyksen hallituksen tehtäväksi on tullut informoida ulkomailla työskenteleviä jäseniään Suomen yliopistomaailmassa tapahtuvista muutoksista. Yhdistyksen johtokunta on pyrkinyt tiiviisti seuraamaan UPJ:n mukanaan tuomia etuja ja haittoja sekä osallistunut aktiivisesti OAJ:n , YLL:n ja PSYLL:n järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Ennen pitkää UPJ tulee muodossa tai toisessa koskemaan myös ulkomaanlehtoreita ja siksi yhdistyksen onkin tarkoin seurattava, miten uuden järjestelmän harjoittelukierros Suomessa onnistuu. Yhdistyksen johtokunta on keskustellut sekä CIMOn että OAJ:n edustajien kanssa UPJ:stä ja laatinut jäsenistön avustuksella ehdotuksen tuloksellisuuskriteereistä.

Internetin käytön yleistyminen on helpottanut jäsenistön keskinäistä yhteydenpitoa ja tietysti myös kontaktien ylläpitoa kotimaahan. Yhdistyksen pankkiasiat hoituvat nettipankin avulla ja sähköpostilista on mahdollistanut nopean ajatusten vaihdon. Paperiset jäsenkirjeet kuuluvat jo historiaan. Listalla on käyty toisinaan varsin vilkastakin keskustelua mm. ohjesäännöstä, tuloksellisuuslisäkriteereistä, matkakorvausasioista sekä sosiaali- ja eläketurvasta. Sähköpostitse on ollut vaivatonta lähettää jäsenistölle erilaisia kyselyjä, ottaa yhteyttä uusiin jäseniin, tarkistaa yhteystietoja jne. Lienee pitkälti sähköpostin ansiota, että YLL palkitsi yhdistyksen Marja Kurjen huivilla, koska yhdistys oli hankkinut suhteellisesti eniten jäseniä.

Ulkomaanlehtoriyhdistys vietti 30-vuotisjuhlaansa Joensuussa hotelli Kimmelissä vuonna 2001 kesällä. Juhlaan oli kutsuttu mukaan muistelemaan menneitä yhdistyksen puheenjohtajia ja sihteereitä vuosien varrelta. Juhlapuhujana oli perustajajäsen Matti Klinge. Illallisen tarjosi CIMO ja ohjelmasta vastasi yhdistys.

Vuosina 1999–2000 käytiin neuvotteluja ohjesäännöstä CIMOn ja YLL:n välillä. 2000–01 laadittiin kannanotto lehtoreiden muuttokorvauksista ja esitettiin muuttojen hoitamista keskitetysti. Paria vuotta myöhemmin kannanotto esitettiin uudelleen. Vuonna 2004 selvitettiin ulkoministeriön muutto- ja matkakulujen korvausjärjestelmää. Kirsti Aaltoselle lähetettiin sähköpostikirje, jossa tiedusteltiin CIMOn kantaa muuttokustannusten korvauksiin. Vuonna 2006 otettiin käyttöön järjestelmä, joka muistuttaa ulkoministeriön matkakorvausjärjestelmää.

Johtokunta lähetti Kirsti Aaltoselle CIMOon kirjallisen selvityspyynnön siitä, mitä tapahtuisi niiden lähetettyjen lehtoreiden eläke- ja sosiaaliturvalle, jotka olivat työssä EU:hun liittymässä olevissa uusissa maissa. Johtokunta laati myös Kelalle ja OAJ:n työttömyyskassaan kirjelmät, joissa pyydettiin selvittämään ulkomaanlehtoreiden epäselvä tilanne. 2003–04 sosiaali- ja eläketurva-asianeuvottelut CIMO:ssa päättyivätkin sitten toivotulla tavalla ja ulkomailla asuvien suomalaisten sosiaaliturvaan saatiin tarkennuksia.

Yhdistyksen sääntöjä muutettiin niin, että rahastonhoitaja on hallituksen varsinainen jäsen. Samoin päätettiin, että varajäsen ei enää osallistu automaattisesti kokouksiin. Näin saatiin kokouskuluja pienemmiksi. Ulkomaanlehtoreilla on ollut jonkin verran ongelmia virkavapauden saamisessa suomalaisesta työpaikastaan. Laadittiin vetoomus, joka voidaan liittää virkavapausanomukseen.

Yhdistys halusi etsiä konkreettisia yhteistyömuotoja mm. Äidinkielen Opettajain liiton (ÄOL) ja Suomi toisena kielenä -opettajat yhdistyksen kanssa. Otettiin yhteyttä finskan opettajiin ja Suomen kielten opettajien liittoon (SUKOL), joille tarjottiin yhteistyötä. Yhteistyön hedelmänä syntyi ÄOL:n vuosikirja XLVII Suolla suomea.

Parhaillaan on tekeillä ulkomaanlehtoriyhdistyksen projektina julkaisu eri maiden opetuskulttuureista.

Artikkeli on julkaistu yhdistyksen juhlajulkaisussa Ulkomaanlehtoriyhdistys 35 vuotta (toim. Sari Päivärinne, Finn Lectura 2006).