Tapahtui niinä päivinä, kun koronaviruksesta tuli työmarkkinaneuvotteluiden osapuoli

Aina välillä kuulee sanottavan, että mikään ei ole niin hankalaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, ja aivan erityisen hyvin tämä sanonta pitää paikkansa maaliskuun aikana eskaloituneen koronakriisin kohdalla. Ihmismielellä on luontainen taipumus perustaa tulevaisuuden ennusteet aikaisempiin samankaltaisiin kokemuksiin, ja koronavirusepidemian kohdalla luontevin vertailukohta oli pitkään 2000-luvun alkuvuosikymmenen SARS- ja sikainfluenssaepidemiat, jotka saivat aikanaan varsin mittavasti huomiota mediassa mutta joiden molempien kansanterveydelliset vaikutukset jäivät verraten vähäisiksi. Lisäksi epävarmoissa tilanteissa on yleensä paljon miellyttävämpää suhtautua tulevaisuuteen optimistisesti kuin lähteä pessimismin tielle. Tilannekuvan synkentyessä viikko toisensa jälkeen on kuitenkin vähitellen käynyt selväksi niin asiantuntijoille kuin tavallisille kansalaisillekin, että valloillaan olevasta koronapandemiasta on tulossa ennennäkemätön stressitesti yhteiskunnille ympäri maailman eikä epidemialle ole löydettävissä kunnollista vertailukohtaa maailmanhistoriassa. Tämä on omalla tavallaan myös hyvä asia, sillä varmastikaan kukaan ei halua nähdä toisintoa vuosina 1918 ja 1919 maailmalla riehuneesta espanjantaudista, joka koitui useiden kymmenien miljoonien ihmisten kohtaloksi ja jossa ihmishenkiä menetettiin todennäköisesti paljon enemmän kuin molemmissa maailmansodissa yhteensä. Kaikesta huolimatta elämä varmasti jatkuu tämänkin pandemian jälkeen, vaikkakin kaikkein ankarimmat kuukaudet ovatkin länsimaissa vielä edessä eikä aivan entiseen maailmanjärjestykseen varmastikaan ole enää paluuta. Jo tässä vaiheessa alkaakin siis olla varsin selvää, että vuosi 2020 tulee olemaan monella tapaa jonkinlainen käännekohta historiankirjoituksessa, ja tutkijoilla tulee riittämään työtä epidemian vaikutusten analysoinnissa vuosikausiksi eteenpäin.

Talousasioista murehtiminen saattaa vallitsevassa tilanteessa ja kaiken inhimillisen kärsimyksen ja hädän keskellä tuntua äkkiseltään turhanpäiväiseltä, mutta on myös syytä muistaa, että osa tuosta kärsimyksestä on aiheutunut juurikin koronan synnyttämän taloudellisen kriisin ansiosta. Massiivisista yt-neuvotteluista ja lomautuksista kertovia uutisia tulee koko ajan tihentyvään tahtiin, ja ennuste tulevien kuukausien työllisyystilanteesta on suorastaan järkyttävä. Toisaalta tietyillä ammattiryhmillä (terveysalan henkilöstöllä aivan erityisesti) työkuorma uhkaa kasvaa lähes epäinhimillisiin mittasuhteisiin. Oman osansa kasvaneesta työkuormasta on saanut myös yliopistojen opetushenkilöstö, joka muutaman päivän varoitusajalla joutui siirtämään työpisteensä koteihinsa ja viemään kaiken opetuksensa verkkoon luentoja, pienryhmäopetusta ja tenttejä myöten. Opetuksen ja ohjauksen laadun kannalta tämä ei missään nimessä ole ongelmatonta, ja erityisesti massakurssien tenttijärjestelyiden hoitamiseen on erittäin vaikea löytää toimivaa ratkaisua. Kriisin pitkittyessä opettajat saattavat joutua tekemään ympäripyöreitä päiviä viikoista ja kuukausista toiseen, sillä yliopistotyönantajalla on vahva intressi säilyttää opiskelijoiden valmistumisajat mahdollisimman ennallaan etäopetukseen siirtymisestä huolimatta. Osittain tästä syystä ja toisaalta myös kesätyöpaikkojen määrän dramaattisesta putoamisesta johtuen on odotettavissa, että ylimääräisten kesäkurssien järjestämiselle saattaa tulevana kesänä olla erityisen suurta tarvetta. Vaan kuinka monen työsuunnitelmassa mahtaa enää olla tilaa ylimääräiselle kesäverkkokurssille? Jos tässä tilanteessa haluaa nähdä jotain positiivista, niin pilven hopeareunus on varmaankin siinä, että lomautuksia tuskin tullaan yliopistojen opetusaloilla lähitulevaisuudessa näkemään.

Aivan kuten miltei mihin tahansa muihinkin toimintoihin yhteiskunnasamme, on koronaviruksella ollut varsin ratkaiseva vaikutus myös lopputalven työmarkkinaneuvotteluihin. Ainakin työntekijäpuolella oltiin pitkään tyytyväisiä siihen, että helmikuussa neuvottelujen toden teolla alkaessa useille muille aloille oli jo saatu neuvoteltuina valmiit sopimukset, joita saatiin käytettyä vertailukohtana neuvotteluissa. Koronan myötä tästä siunauksesta tulikin kirous, sillä maaliskuulle tultaessa yliopistojenkin taloudelliset tulevaisuudennäkymät tummuivat nopeasti. Neuvottelukierroksen parhaat sopimukset olivatkin lopulta tarjolla vain niille aloille, jotka ehtivät saada omat neuvottelunsa pakettiin ennen koronakriisin eskaloitumista. Myös itse neuvottelujen käyminen koko ajan hankaloituvassa tautitilanteessa ja erityisesti valtion velkajarrun täydellisesti vapauduttua on varmasti ollut surrealistinen kokemus kaikille niihin osallistuneille. Realismia, kriisitietoisuutta ja vastuunkantoa löytyi kuitenkin onneksi yliopistopöydän molemmilta osapuolilta, sillä neuvottelutulokseen päästiin poikkeuksellisesti jo ennen kunta-alaa. Nopeutetun läpiviennin seurauksena molemmilta osapuolilta jäi varmasti lukuisia tärkeitä tavoitteita neuvottelematta sopimukseen, mutta kompromissiratkaisu lienee tässä tilanteessa kaikkien kannalta se paras vaihtoehto. Työtaistelun käymiseen tämä kevät olisi ajankohtana ollut varmasti huonoin mahdollinen, sillä nyt on kaikkein tärkeintä laittaa kaikki resurssit käsillä olevasta kriisistä selviytymiseen. Neuvottelijamme ilman muuta ansaitsevatkin siis erityiskiitoksen vaivannäöstään ja venymisestään kertakaikkisen poikkeuksellisessa tilanteessa, ja oman kiitoksensa sovun syntymisestä ansaitsee toki myös Sivista. On selvää, että läheskään kaikkia etukäteen asetettuja tavoitteita ei saatu tällä(kään) kierroksella neuvoteltua mukaan sopimukseen, mutta olosuhteisiin nähden saavutettu ratkaisu on hyvä. Toistaiseksi saavuttamattomat tavoitteet otetaan varmasti uudelleen työn alle seuraavissa neuvotteluissa, joihin valmistautuminen alkanee toden teolla viimeistään syksyllä 2021. Silloin koronasta on toivottavasti jäljellä enää paha muisto. Siihen asti tehdään kaikki parhaamme pysytelläksemme terveinä ja kotona sekä selviytyäksemme etätyöskentelyyn siirtymisen mukaan tuomasta ylimääräisestä kuormituksesta. Kalenterin mukaan kesäkin on vääjäämättä tulossa, eikä sitä tiettävästi olla aikeissa perua koronaepidemian vuoksi.

Mika Mattila
FT, yliopisto-opettaja (matematiikka), Tampereen yliopisto
Puheenjohtaja, Tampereen yliopiston lehtorit ry
Lakkopäällikkö, JUKO/Akava