Neuvottelut alkavat – kiinnostaako?
5.2.2020
Neuvottelut yliopistotyöntekijöiden työehdoista ovat jälleen kerran käynnissä – miksi niistä pitäisi jaksaa kiinnostua?
Tavanomainen tapa vastata otsikossa esitettyyn kysymykseen lienee todeta, että jokaisen, jota oman työnsä sisältö edes jossain määrin kiinnostaa, olisi hyvä olla perillä voimassaolevan työehtosopimuksen keskeisistä sisällöistä sekä niihin mahdollisesti tulevista muutoksista. Mm. palkkausjärjestelmä, vuosittainen työaika, työsuunnitelmien laatimisen yksityiskohdat sekä moninaiset työntekijälle ja työnantajalle sälytettävät velvoitteet neuvotellaan osaksi sopimuksia joka kierroksella. Verotuksen kiristyessä ja inflaation vaikuttaessa jatkuvasti taustalla on palkansaajien ostovoiman säilymisen kannalta paljonkin merkitystä sillä, millaisiin palkankorotuksiin kevään neuvotteluissa päädytään. Yliopistoille on myös asetettu tavoitteeksi olla Suomen paras työnantaja vuoteen 2030 mennessä, ja TES-pöydässä viime kädessä ratkaistaan ne keinot, joilla tuohon varsin kunnianhimoiseen tavoitteeseen olisi mahdollista päästä. Viime syksyn aikana yliopistoille asetettiin myös toinen varsin kova tavoite, joka liittyy pyrkimykseen kasvattaa suoritettujen tutkintojen lukumääriä merkittävästi vuoteen 2030 mennessä. Ylimääräistä rahaa tähän ei ole kuitenkaan tulossa ainakaan tällä hallituskaudella, ja tämäkin dilemma saatetaan joutua ottamaan neuvotteluissa tavalla tai toisella esille. Paljon on siis pelissä, kun yhteistä näkemystä lähdetään toden teolla etsimään helmikuun aikana.
Yhteiskuntatietoiselle kuluttajalle joka toinen vuosi toistuvat työehtosopimusneuvottelut tarjoavat samalla vertaansa vailla olevan mediasirkuksen, joka parhaimmillaan (tai pahimmillaan) voi koukuttaa täysin ulkopuolisenkin henkilön seuraamaan sopimuksen synnytystuskista aiheutuvaa draamaa. Kuukausia kestävissä sopimusväännöissä poikkeuksetta punnitaan sekä neuvottelijoiden henkinen kantti että taktinen osaaminen toden teolla, ja ääritapauksessa uhrimieltä saatetaan tarvita myös heidän taustajoukoiltaan. Vuosikymmenten saatossa on toki nähty paljon kaikenlaista, mutta syksyllä 2019 alkanut neuvottelukierros on jo tässä vaiheessa osoittautumassa useammallakin tavalla historialliseksi siihen liittyneiden hankaluuksien vuoksi. Näin ollen ajatus siitä, että kyseessä olisi vain yksi riitaisa työmarkkinakevät muiden joukossa, on koko ajan enemmän ja enemmän osoittautumassa ylioptimistiseksi toiveajatteluksi.
Loppuvuodesta 2019 nähty Postin työehtosopimuskiista oli dramaattisuudessaan jotain ennennäkemätöntä. Sopimukseen kyllä päästiin (vaikkakin useamman viikon lakkojen jälkeen),mutta työtaistelun sivullisena uhrina kaatui valtakunnan hallitus. Alkuvuodesta 2020 syntyi sopimus Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton välille, ja tämän sopimuksen merkillepantava erikoispiirre kiky-tuntien pois jäämisen ohella on, että Teollisuusliitto onnistui lopulta neuvottelemaan valtakunnansovittelijan tarjoamaa 2,4 prosentin palkkaratkaisua 0,9 prosenttiyksikköä korkeamman palkankorotuksen. Myös valtakunnansovittelijan kannalta vallitseva tilanne on hyvin poikkeuksellinen, sillä hänen myötävaikutuksellaan ei ainakaan vielä toistaiseksi olla onnistuttu ratkaisemaan yhtäkään työkiistaa, vaan sovittelijan mukanaolo neuvottelussa vaikuttaa ennemminkin vähentävän kuin lisäävän sovun syntymisen todennäköisyyttä. Huolestuttavinta kuitenkin on, että sovittelun toimimattomuuden johdosta koko valtakunnansovittelijainstituution arvovalta on vaarassa murentua, sillä jo tässä vaiheessa se on saanut työntekijäjärjestöjen suunnalta osakseen ennennäkemättömän kovaa kritiikkiä mm. liiallisesta työnantajamielisyydestä. Kritiikissään pisimmälle meni Sähköliitto, joka teki oikeuskanslerille valituksen valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan toiminnasta. Sovittelun takkuaminen ja ruuhkautuminen eivät myöskään tiedä hyvää jatkon kannalta, sillä kierroksen vaikeimmat neuvottelut saattavat hyvinkin olla vielä edessä.
Eräs muutos, joka tosin ei ole pelkästään tämän työmarkkinakierroksen asia, vaan joka on edennyt vähitellen jo pidemmän aikaa, on yleinen kriittisyys AY-liikettä kohtaan. Työntekijöiden kannalta erittäin kriittisiä näkemyksiä ovat vuosien kuluessa esittäneet niin Nobel-voittaja Bengt Holmström, Nalle Wahlroos kuin lukematon joukko netinkeskustelupalstoilla räyhääviä trolleja. Tämä sopii erittäin hyvin myös työnantajille, joiden intresseissä on esiintyä pyyteettöminä isänmaallisina sankareina ja joiden ainoa pyrkimys on kantaa huolta Suomen tulevaisuudesta ja työpaikkojen säilymisestä eikä missään nimessä yrittää maksimoida yhtiöidensä tekemää liikevoittoa. Tässä maailmankuvassa työntekijät esitetään yleensä narsistisina oman edun tavoittelijoina, joita yhteiskunnallinen vastuunkanto ei kiinnosta pätkääkään (samalla unohdetaan hyvin helposti se tosiasia, että ainakin yliopistosektorin osalta viime vuosikymmenellä tehdyt ja työntekijöiden hyväksymät palkkaratkaisut ovat olleet hyvin maltillisia). Murheellisinta kuitenkin on, että viime vuosien aikana samanlainen asenne on saanut jalansijaa myös monissa medioissa, jotka tuntuvat täysin kritiikittä ostavan lähes kaikki työnantajapuolen syöttämät näkemykset. Tämä puolestaan antaa työnantajille selvän taktisen edun neuvotteluja silmällä pitäen, ja tätä hyötyä he näyttävät pyrkivän ulosmittaamaan täysin estoitta kaikin mahdollisin tavoin.
Yliopistojenkin työntekijöillä tulee riittämään jännitettävää, kun JUKO, Pro ja JHL aloittavat neuvottelut Sivistan kanssa. Syntyykö uusi sopimus ennen kuin nykyinen päättyy 31.3.2020, ja millaisia kompromisseja joudutaan tekemään omien ja työnantajapuolen esittämien tavoitteiden välillä? Saadaanko palkkoihin yleisen tason mukaisia korotuksia, ja miten mahdolliset palkankorotukset jaetaan? Vai joudummeko edelliskierroksen tapaan sopimuksettomaan tilaan ja hakemaan vetoapua valtakunnansovittelijalta? Ja lopuksi, jos sopua ei kovasta yrityksestä huolimatta saada syntymään neuvottelupöydässä, näemmekö toisinnon vuoden -18 tapahtumista (tässä siis viittaan ensisijaisesti vuoden 2018 työtaisteluun, en vuoden 1918 tapahtumiin). Ei aivan hittisarja Game of Thronesin vertaista draamaa, mutta kovin kauaksi ei välttämättä jäädä. Tv-esikuvasta ei ole enää uusia tuotantokausia luvassa, mutta TES-draamasarjasta niitä tulee jatkossakin ulos kahden vuoden välein, ja siinä jokaisella työntekijällä on oma roolinsa näyteltävänä, halusi hän itse sitä tai ei. Osa GoT-sarjan hokemista saattaa itseasiassa hieman kustomoituna soveltua kuvaamaan myös näitä yliopistojen sopimusneuvotteluja, vai miltä kuulostaisivat esimerkiksi sloganit ”TES-talvi on tulossa”, ”Lannistumaton, taipumaton, murtumaton Sivista” tai ”Työnantaja maksaa aina velkansa”?