OKM/66/040/2012

Asia: Lausuntopyyntö korkeakoulujen koulutusrakenteiden kehittämisryhmän muistiosta

Lausuja: Yliopistojen opetusalan liitto YLL 10.4.2013

Yliopistojen opetusalan liitto YLL kiittää mahdollisuudesta lausua kehittämisryhmän muistiosta. Lausuntomme keskittyy muutamiin keskeisiin asioihin, joissa yhdistyy korkeakoulupoliittinen kehittäminen ja kehittämistyötä tekevän henkilöstön näkökulma.

Yliopistodiplomeita ei tarvita – perustehtävät vaativat turvaamista ja kehittämistä

Yliopistojen opetusalan liitto YLL:n näkemyksen mukaan yliopistojen koulutusta tulee kehittää nykyisten tutkintojen pohjalta, ei monipuolistaa tutkintorakennetta, etenkään osaamistasoa laskevilla korkeakouludiplomeilla. Toisaalta, viime vuosina tehty tutkintojen rakenteellinen kehittäminen on vienyt liikaakin tarpeellisia resursseja nykyisen tutkintorakenteen mukaisen koulutuksen kehittämisestä.

Muistiossa todetaan, että ”Kokeilun tavoitteena on selvittää työelämän tarvetta uudenlaisille, nykyisiä korkeakoulututkintoja suppeammille kokonaisuuksille eri aloilla”. Tarvetta ei tule lähteä selvittämään sekavoittamalla kokonaisten korkeakoulujen tutkintorakenne viideksi vuodeksi – vain jotta selvitettäisiin, onko tarvetta reformoida.

Oleellisesti ajankohtaisempi kysymys kuin uusien tutkintojen luominen on koulutuksen laatutekijöiden ennakkoluuloton analysointi, aina yhden kurssin suorittamisesta ja opettajan ohjausresursseista opiskelijan arjen sujuvuuteen ja opintotukijärjestelmään. Opetukseen ja koulutukseen kaivataan kipeästi voimavarakohdennuksia. Tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä olisi vahvistettava, ja varmistettava, että yliopistoissa on riittävästi henkilöstöä opetuspainotteisissa tehtävissä koulutustehtävästä vastaamassa.

Henkilöstö kaipaa myös työrauhaa reformien sävyttämässä yliopistoelämässä. Uuden, selkeästi motivoimattoman ja suurelta osin resursoimattoman uudistustyön osoittaminen henkilöstön tehtäväksi olisi huonosti ajoitettu. Bologna-uudistus mukaan lukien usealla laitoksella on uudistettu tutkintojen sisältöjä neljäkin kertaa vuoden 2005 jälkeen – osittain ristiriitaisin tavoittein, paikoitellen puutteellisesti suunniteltuna ja koordinoimatta johdettuna.

On hyvä huomata, että parhaillaan laitoksille rantautuu myös muita uusia tehtäviä, esimerkiksi koulutusvientiin ja maksulliseen koulutukseen liittyviä kehittämis- ja toteuttamistehtäviä. Monin paikoin myös näihin otetaan voimavaroja nykyisestä tutkinto-opetuksesta sen laatua väistämättä heikentäen. Mikäli yliopistodiplomin suorittavien opiskelijoiden ”hopsaaminen”, kouluttaminen ja tuutorointi edellyttäisi henkilökohtaista ohjausta, olisi diplomien suunnitteluun ja toteutukseen esitetty liian alhainen resursointi edelleen heikennys nykyisten opiskelijoiden ohjaamiselle ja opetuksen kehittämiselle.

Kun työnantajatahojen mukaan diplomien tuottamalle osaamiselle ei ole tarvetta, herää kysymys, mikä olisi diplomien suorittaneiden henkilöiden asema työmarkkinoilla? Kuinka he työllistyisivät, mitä heidän palkkauksestaan olisi sovittu – he kun olisivat vailla moniin avoimiin tehtäviin vaadittavaa muodollista kelpoisuutta?

Avoin korkeakoulutus tutkintoon johtavana väylänä

Mikäli avointa väylää halutaan kehittää nykyistä laveammaksi ja avoimen yliopiston opiskelijoita laajemminkin integroida tutkinto-opetusryhmiin, johtanee se opetusryhmien heterogenisoitumi­seen. Avoimen väylän kehittäminen vaatisi entistä enemmän työtä avoimen yliopiston ja emoyliopiston opintokokonaisuuksien vastaavuuksien todentamisessa ja ennen kaikkea avoimen yliopiston opetussuunnitelmien koordinoinnissa yliopiston oppiaineesta vastaavien laitosten kanssa. Tämäkin vaatisi pikemminkin opetusresurssien lisäystä. Tällöin myös avoimen yliopiston opetuksen kehittämisen tulisi olla synkronissa laitoksella tehtävän kehittämistyön ja erityisesti tutkimuksen kanssa. Uudistus vaatisi enemmän suunnittelua, resursseja ja yliopistoyhteisön laajaa hyväksyntää.

Avoimen korkeakoulutuksen ei tule olla automaatioväylä tutkintoon johtavaan koulutukseen. Avoimen väylän kautta voidaan jatkossakin hyväksyä opiskelijoita tutkintoon johtavaan koulutukseen, kunhan soveltuvuusnäkökulma otetaan huomioon. Opiskelijan pitää osoittaa soveltuvuutensa alalle myös avoimen väylän kautta tutkintokoulutukseen hakeutuessaan.

Kun opintopolkujen kehittämisen lähtökohtana on tasa-arvon edistäminen, on hyvä muistaa, että avoimen väylän kehittäminen on maksullisen koulutuksen kehittämistä.

Esteettömyys korkeakouluissa

YLL kannattaa koulutuksellisen tasa-arvon edistämistä jo periaatteellisesti. On todella syytä tehdä tarkastelu korkeakouluopiskelijoina aliedustettujen ryhmien kuten maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden koulutukseen osallistumisen edistämisestä – aivan kuten työryhmä esittää. Esitettävillä toimenpiteillä tulee uskottavasti pystyä takaamaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Osaamiskeskus

Korkeakoulujen autonomiaa osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa ei ole tarvetta pienentää. Osaamiskeskuksesta ei saa tulla raportoinnin kohdetta ja byrokraattista lisätyötä. Varsinainen aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) tulee tehdä korkeakouluissa, koska työ edellyttää oppiaineen sisällön ja tutkinnon kokonaisuuden tuntemista. On myös otettava huomioon, että AHOT-prosessi lähtee aina opiskelijasta itsestään liikkeelle. Tunnistaminen on järkevintä tehdä osatutkintotasolla, ja käytäntöjen tulee olla läpinäkyviä ja ennakoitavia, kuten työryhmä esittää. Järjestelmiin panostamisen tulee vastata todellista tarvetta ja siitä saatavaa hyötyä.

Lopuksi

YLL kannattaa korkea-asteen koulutuksen kehittämistä duaalimallin pohjalta, ei uudenlaista orientaatiota edustavia pikatutkintoja yliopistoihin. Yliopisto-opetus perustuu opetus- ja tutkimushenkilöstön syvälliseen tieteenalan tuntemukseen, jonka pedagogisesti koulutettu opetus- ja tutkimushenkilöstö tuo omaksuttavaksi, jopa edelleen kehitettäväksi opetuksessa. Yliopistokoulutuksen vahvuus on vahvassa teoriapohjassa ja oman alan asiantuntijuuteen kasvamisessa, kieli- ja viestintäopinnoissa sekä elinikäiseen oppijuuteen ohjaamisessa. On syytä tarkastella kriittisesti, kuinka yliopistodiplomin kaltainen typistetty tutkinto, AHOT ja avoimen väylän kehittäminen toteuttavat tätä koulutuksen ideaalia. Esitettyjä kehittämistoimenpiteitä ei osittain ole perusteltua toteuttaa, eikä mitään reformeja tule toteuttaa alimitoitetuilla resursseilla. Nykyisen tutkinto-opetuksen voimavarat ja koulutuksen laatu eivät saa vaarantua kokeilujen vuoksi, eikä se suotavaa ole perusteltujenkaan reformien vuoksi.

YLL näkee sekä koulutuksen laadullisen kehittämisen että koulutuksellisen tasa-arvon edistämisen tarpeelliseksi. Tehokkaampi tapa kuin muokata rakenteita on kuitenkin tarkastella korkeakoulujen nykyisiä voimavarakohdennuksia koulutukseen, opiskelun olosuhteita, sujuvan opiskelun edellytyksiä sekä palkita koulutusta antavia oppilaitoksia ja yksiköitä laadukkaasta toiminnasta. Opintopolkujen sujuvoittamiseen on mahdollisuuksia nykyisen tutkintorakenteen puitteissakin, YLL on mielellään aktiivisesti mukana tässä työssä.

Kunnioittaen

Seppo Sainio
puheenjohtaja
Yliopistojen opetusalan liitto YLL

 

 

sv | fi | en