Leena Immonen

Helsingin yliopiston päärakennuksen ylin kerros on vierailun arvoinen paikka. Työhuoneetkin ovat nähtävyys. Yhteen niistä pääsin tutustumaan paremmin tavatessani viimeistä kevättään suomen kielen lehtorina toimivaa Leena Imleena02mosta.

  • Täällä ullakolla on taivas vastassa, hän osoittaa ylöspäin ja nauraa: – Onneksi ei ole koskaan tullut tarvetta avata kattoikkunaa.

Ennen kuin mielikuvitukseni lähtee laukkaamaan, Leena osoittaa kaappejaan:

  • Olen viime kuukausina käynyt läpi kansioitani ja työhuone on hiljalleen tyhjentymässä.

HYL:n pitkäaikaisella aktiivijäsenellä on kokonaista 31 työvuotta takanaan, joista viimeiset seitsemän Helsingin yliopiston suomen kielen oppiainelaitoksella. Hänen työuraansa on ehtinyt mahtua paljon muutoksia. Yksi suurimmista oli Kouvolassa sijainneen Helsingin yliopiston käännöstieteen laitoksen lakkauttaminen ja sen myötä muutto Helsinkiin vuonna 2009.

  • Liikettä on pitänyt, Leena toteaa. – Nukahtaa ei ole voinut!

Hyvin hän silti näyttää pysyneen muutoksissa mukana. Ammattiyhdistystoimintaan Leena meni mukaan jo nuorena lehtorina Kouvolassa 1980-luvulla. Se on tuonut näköaloja työnkuvaan.

  • Etenkin lukuisissa hallinnon muutoksissa yhdistystoiminta on auttanut pysymään kärryillä. Yliopiston lehtorien valtakunnallisissa tapahtumissa ja koulutuksissa olen tutustunut myös mielenkiintoisiin ihmisiin.

Opettajan työkin on muuttunut. Sukupolvia on ehtinyt vaihtua uusien opiskelijoiden tullessa ja vanhempien valmistuessa. Teknologia on vallannut yliopisto-opetuksen. Leena näkeekin tällä hetkellä itsensä organisaattorina ja ohjaajana, opiskelijoiden oppiessa yhä enemmän laitteiden avulla.

  • Toisaalta kontaktiopetuksen vähentyessä opiskelijoiden henkilökohtaisten tapaamisten merkitys on korostunut entisestään. Tässä työssä nimenomaan opiskelijat ovat keskiössä ja ovat inspiroineet minua valtavasti.

No, onko mikään sitten pysynyt samana?

  • On sentään, muoto-oppia ja syntaksia opetetaan yhä! Toisaalta omakin tieteenala kehittyy jatkuvasti, esimerkiksi tekstintuntemus, jota opetin juuri tänään.

Päätöksen eläkkeelle jäämisestä Leena ehti tehdä ennen kuin YT-neuvottelut ja Iso Pyörä-uudistukset pyörähtivät käyntiin. Hänen työtään on tulossa jatkamaan sijainen. Itsekin monen muutoksen läpikäyneenä hän toivoo voimaa kaikille yliopistolaisille.

  • Carpe diem! Epävarmoissa vaiheissa oppii tarttumaan hetkeen pieniin iloihin. Pitäkää yllä yhteisrintamaa. Ihmiset tarvitsevat toinen toisiaan.

Haastatteluhetki päättyy, kattoikkunasta näkyy jo tummentunut taivas. Leena halaa lämpimästi ja saattelee minut vielä hissille. HYL kiittää pitkäaikaista sihteeriään ja toivottaa hänelle ihania eläkepäiviä.

Teksti: Suvi Punkkinen Kuva: Juha Eskelinen