Kauko Komulainen

Matkalla maailman huipulle Helsingin yliopisto on ehtinyt karsia rajusti joukkojaan. Vajaa vuosi sitten täydensimme Tuhat-tietokantaan kaiken mahdollisen osaamisemme ja toivoimme parasta. Nyt uuden lukuvuoden alun kaoottisissa tunnelmissa läksin käymään Opettajankoulutuslaitoksella, jossa irtisanomisten jälkeinen tilanne on sekava.  Olen nimittäin katharsiksen tarpeessa ja siitä syystä sovin tapaamisen kollegani Kauko Komulaisen kanssa.

Suullisen ilmaisutaidon didaktiikan yliopistonlehtori on juuri tullut opettamasta, tällä kertaa geometrisia muotoja draaman keinoin. Pääsemme heti asiaan.

-Draama tuo elämyksellisen elementin oppimiseen. Nykytutkimuksen mukaan se sallii tiedon menevän pitkäkestoiseen muistiin, havainnollisemmin kuin perinteiset kognitiiviset metodit. Itse miellän draaman yleisdidaktiseksi periaatteeksi, Kauko selittää.

Hän on toiminut pestissään vuodesta 2009 lähtien, mitä ennen opetusvuosia vierähti mm. peruskoulun luokanopettajana Helsingissä sekä äidinkielen ja draamapedagogiikan lehtorina Oulun yliopistossa. Samaisessa yliopistossa valmistui työn ohessa väitöskirja – Ihanteiden Ikaros – kirjallisuuden alalta. Se oli useiden vuosien prosessi.

Tuollaiseen pitkäjänteiseen urakkaan tarvitaan paloa, joka on kantanut Kaukoa. Tutkimustyö jatkuu opetuksen ohella, tällä hetkellä ajankohtaisen aiheen, oppiaineiden integroimisen parissa.

Kesken kaiken meidän tekee mieli unelmoida lentämisestä, istummehan Aurora-talon 7. kerroksessa, josta näemme hiukkasen taivasta ja merta.

– Ihanteiden Ikaros lensi liiankin korkealle, mutta jos palataan Helsingin yliopiston tilanteeseen, niin siltä on kyllä siivet katkaistu.

Vertauksella Kauko viittaa länsimaissa vallitsevaan uusliberalistiseen ajatteluun, johon pohjaavasta taloudellisesta ajattelusta on työpaikallemme tuotu pelkät huonot puolet.

-Vaikka uuden yliopistolain on väitetty lisäävän autonomisuutta, myös taloudellista, estää se käytännössä luovan taloudellisen toiminnan. Kun lisäksi meille annetaan koko ajan vähemmän rahaa, olemme jatkuvan säästämisen kahleissa ilman reaalia taloudellista toimintavapautta – emme esimerkiksi saa myydä koulutusosaamistamme niin kuin itsenäinen yritys tekisi.

Ei niin, että Kauko olisi myynyt itsensä business-yliopistolle. Hän on sivistysyliopiston kannattaja, mutta yrittää sopeutua parhaansa mukaan muutokseen, niin kuin me muutkin.

Palaako sivistysyliopisto vielä?

-Eiköhän se ole jo savuavina raunioina…,no vakavammin todeten, ei se palaa varmaan minun työurani aikana, Kauko toteaa. Nyt mennään tällä trimmatulla Fitness-versiolla.

-Toki uusissa rakenteissa voi myös nähdä potentiaalia, eikä vain siinä mielessä, että ne (ehkä) nopeuttavat ammattiin valmistumista, Kauko toteaa ja jatkaa: -Vanha universitas-idea voisi Fenix-linnun tavoin nousta tuhkasta, jos uusissa sateenvarjomaisissa kandiohjelmissa opiskelijoille luodaan todelliset mahdollisuudet valita kursseja oman mielenkiinnon mukaisesti.

Nyt ollaan jo katharsista lähellä, mutta tähän tarvitaan vielä tarkennusta:

-No, esimerkiksi jos opiskelija ottaa uuden kandiohjelman monipuolisen tarjonnan omakseen ja syttyy sivistämään itseään eikä vain metsästämään opintopisteitä, niin silloin ollaan jo lähellä yliopiston perustehtävää yleissivistävänä laitoksena, Kauko selittää. – Toisaalta, siinä tarvitaan taitavaa opiskelijoiden ohjausta, ja nykyretoriikalla ilmaistuna sitä pitää markkinoida.

Kuulostaa viisaalta. Tässä keskustelussa on ollut jotain siitä totuuden etsinnästä, johon yliopistolaisia kannustettiin avajaispuheessakin. Tällaisia hetkiä on vain valitettavan vähän, sillä nykyaika ei pohdiskelua tue. On ehtinytkin jo vierähtää vajaa tunti tehokasta työaikaa.

-Tehokkuusvaatimus sopii huonosti yliopistoon, luovuutta kun ei voi manipuloida. Tieteellinen kehittely vaatii usein pitkää työskentelyä, näin on aina ollut, Kauko toteaa ja muistelee myhäillen erästä entistä pääministeriä, jolta meni 11 vuotta pelkän maisterin tutkinnon suorittamiseen. Samainen poliitikko on sittemmin ollut vaatimassa muilta nopeampaa toimintaa. Niinhän se menee.

Teksti: Suvi Punkkinen Kuva: Juha Eskelinen