Valtuuston kuulumisia

OAJ:n valtuusto kokoontui sääntömääräiseen kevätkokoukseen. Monissa puheenvuoroissa kaikui tuki yliopistojen työehtosopimusneuvotteluille. YLL:n valtuustoryhmän puheenvuoro piti YLL:n 2. varapuheenjohtaja, valtuutettu Mika Mattila.

Arvoisat valtuutetut, hallituksen jäsenet ja muut paikalla olijat

kuten olette kaikki varmasti tietoisia, kuluneen kevään aikana on käyty useita työmarkkinaneuvotteluita, joista lähes kaikki on tässä kohtaa kevättä saatu maaliin onnistuneesti monenlaisista hankaluuksista huolimatta. OAJ on ollut monissa näistä sopimusosapuolena, ja yleisesti ottaen voidaan sanoa, että OAJ on onnistunut sopimusedunvalvonnassaan tänä keväänä erittäin hyvin. Yksi keskeinen pöytä on kuitenkin vielä avoinna, eikä ratkaisua ole edelleenkään näköpiirissä. Yliopistosektorin neuvottelut ovat olleet useilla aiemmillakin kierroksilla hankalia, sillä työnantajajärjestö Sivista on ollut haluton etsimään kompromisseja keskeisiin neuvottelutavoitteisiinsa liittyen. Tällä kertaa Sivista näyttää kuitenkin päättäneen viedä yksipuolisesti maaliin kaikki keskeiset tekstitavoitteensa, ja he ovat vihjanneet olevansa valmiita ottamaan vastaan lakkoja tavoitteisiinsa pääsemiseksi.

Mikä yliopistopöydän neuvotteluissa sitten hiertää? Tässä voidaan nostaa esiin kolme pääkohtaa, joista ensimmäinen probleema liittyy palkankorotusten tasoon. Vaikka Sivista on ainakin omien sanojensa mukaan tarjonnut yleisen tason mukaisia palkankorotuksia, on yleiskorotusten osuus tarjotussa palkkaratkaisussa työntekijäpuolen näkemyksen mukaan aivan liian pieni. Sen sijaan hyvin merkittävä osa korotuksista pitäisi neuvotella paikallisesti, jolloin yleisen kustannustason nousun kompensoimiseksi tarkoitetut korotukset keskittyisivät korottamaan työntekijöiden henkilökohtaista palkanosaa eivät siis välttämättä jakautuisi tasaisesti kaikille, ja menettely sotisi muutenkin yliopistojen palkkausjärjestelmän perusideaa vastaan. Peräkkäisinä vuosina massoittain tulevia tasokorotuksia ei mitenkään ehdittäisi viemään henkilöstön palkkoihin niin, että korotukset perustuisivat kunkin todelliseen ja toteutuneeseen suoriutumiseen, ja ainakaan nykyinen työehtosopimus ei edes mahdollista henkilökohtaiseen suoriutumiseen liittyvän arviointikeskustelun käymistä useammin kuin kerran kahdessa vuodessa. Sivistan hyvin voimallisesti ajama paikallinen sopiminen muuttuisi helposti niin tässä kuin monessa muussakin kysymyksessä paikalliseksi sohimiseksi.

Toinen keskeinen neuvottelukysymys liittyy opetustuntikattoihin, jotka Sivista kaikin voimin pyrkii poistamaan työehtosopimuksesta. 1 612 tunnin kokonaistyöaikaraja ja tämä opetustuntikatto ovat ainoat työehtosopimuksesta löytyvät konkreettiset mekanismit, joiden tavoitteena on estää työntekijöiden ylikuormittuminen. Opetustuntikaton poistaminen tulisi erittäin todennäköisesti tarkoittamaan opetusmäärän merkittävää lisääntymistä niillä opettajilla, jotka nykyisellään tekevät katot täyteen ja kipuilevat jaksamisensa kanssa jo nykyisen tuntimäärän opettamisessa, ja opetusmäärien lisääntyminen näkyisi väistämättä myös opetuksen laadun heikkenemisenä valmisteluun käytössä olevan ajan vähentyessä.

Lisäksi kolmantena nostona on syytä mainita, että yliopistotyönantaja on ollut haluton neuvottelemaan työntekijöiden irtisanomissuojan pitämisestä ennallaan laissa määriteltyjen yleisten irtisanomisperusteiden keventyessä. Yliopistoissa työskentelevien työsuhteisiin liittyy jo nykyisellään aivan liian paljon erilaisia epävarmuustekijöitä, ja irtisanomissuojan heikentyminen on vaarassa pahentaa tilannetta entisestään. Lisäksi asia on äärimmäisen tärkeä myös tutkimuksen vapauden kannalta, sillä tutkijoiden pitää voida tehdä tutkimusta myös arkaluontoisista aiheista ilman, että heidän tarvitsee olla huolissaan työsuhdeturvansa takia.

Sivistan jahkailu neuvottelupöydässä ja tahtotila neuvotella kompromisseja on jättänyt työntekijäliitoille vain yhden vaihtoehdon eli turvautumisen lakkoihin. Viime viikon keskiviikkona järjestettiin suomalaisen yliopistohistorian toinen lakko Tampereen yliopistossa, ja alle kahden viikon päästä lakoille on luvassa jatkoa, kun lakkoon ovat menossa sekä Helsingin että Turun yliopistot. Vaikka kokemuksia aiemmista lakoista ei Tampereen yliopistossa ollut, onnistui viime viikon lakko työntekijöiden näkökulmasta erittäin hyvin, tämän voin omakohtaisesti Tampereen yliopiston jukolaisena lakkopäällikkönä kertoa. Tampereelta saaduin positiivisin kokemuksin tulemme tekemään parhaamme, että tulevat lakot Helsingissä, Turussa ja myöhemmin myös mahdollisissa muissa yliopistoissa tulevat sujumaan vielä paremmin. Yliopistojen työntekijät ansaitsevat oikeudenmukaiset työehdot ja yleisen tason mukaiset palkankorotukset koko henkilöstölle, tästä me Yliopistojen opetusalan liitossa tulemme pitämään kiinni. Kiitos.