Opetuksen laadun uhkia yliopistossa

Ministeri Multala painotti, että esimerkiksi opettajankoulutuksen monimuotokoulutusta lisättäessä on muistettava huolehtia laadun toteutumisesta. Kuten puheenjohtajamme eilisissä avaussanoissaan totesi, muun muassa tavoitteena oleva tutkintomäärien nostaminen tapahtuu laadun kustannuksella.

Myös yliopistojen opetusalan liitossa me olemme huolissamme yliopistojen opetuksen laadusta. Tässä puheenvuorossa tuomme esille joitakin laatua heikentäviä seikkoja.

Aloituspaikkoja ja tutkintotavoitteita on lisätty, mikä sinänsä on ollut tarpeellista – opetusalalla erityisesti erityisopettajien ja varhaiskasvatuksen opettajien tarvetta paikkaamaan. OAJ:n tuoreen Opettajankoulutuksen voimavaraselvityksen mukaan viime vuosina on kuitenkin vähennetty opettajankoulutuksen perusrahoitusta, mikä on tarkoittanut kasvaneita opetusryhmiä – ilman henkilöstölisäyksiä. Siis useampia opetettavia ja useampia arvioitavia – Miten tässä parannetaan laatua?

Yliopistot ovat vähentäneet muun muassa eläköitymisten myötä myös hallintohenkilöstöä. Ihmistä korvaa jonkin verran teknologia, mikä kuitenkin tarkoittaa jatkuvasti lisääntyviä, päivittyviä ja uusiutuvia järjestelmiä, joilla operoimisen opetteluun ja operoimiseen tarvitaan aikaa. Tämä aika on pois opetuksen laadun kehittämisestä, esimerkiksi omaa opetusta kehittävään teknologiaan perehtymisestä.   

Suomessa yliopistojen rahoitus on lähes kokonaan tulosperustaista eli Opetus- ja kulttuuriministeriö tulouttaa yliopistoille rahaa tiettyjen, tulosta mittaavien indikaattorien perusteella. Uusimmassa rahoitusmallissa on entisestään vahvistettu ulkopuolisen rahoituksen merkitystä. Ulkopuolinen rahoitus tarkoittaa hankkeita, joihin usein rekrytoidaan ulkopuolista henkilöstöä. Tämä määräaikainen henkilöstö ei sitoudu yliopistoyhteisöön, saati sen kehittämiseen.

Jos hankkeeseen siirtyy pysyvää opetushenkilöstöä, näiden tiukoilla valintakriteereillä valittujen asiantuntijoiden varsinaista opetustyötä tekemään palkataan sijainen – harvoin edes likimain samanlaisella asiantuntijaosaamisella. Usein ulkopuolisella rahoituksella toteutettu hanke ei kohdennu hanketyöhön siirtyneen opetushenkilön varsinaisen työn kehittämiseen kovinkaan mittavasti. Opetuksen laadun paraneminen, edes säilyminen on ulkopuolisen rahoituksen turvin toimittaessa siis kovin kyseenalaista.

Ministeri Multalan sanoin tohtoripiloteilla pyritään kolmivuotisen pilotin aikana luomaan vahvasti yhteyksiä elinkeinoelämän kanssa. Tämä edellyttää myös ohjausprosessiin varattavaa lisäaikaa, jotta päästäisiin tarkoituksenmukaiseen tulokseen. Yliopistojen opetushenkilöstölle lisätään yleensäkin jatkuvasti velvoitteita monenlaiseen yhteistyöhön eri tahojen kanssa. Yhteistyö on rikastavaa, mutta siihen käytetty aika ei välttämättä suoraan paranna opetuksen laatua.

Kuten ministeri totesi, pääosa tuhannen tohtoripilotin kouluttamiseen osoitetusta lisärahoituksesta on varattu tohtoriopiskelijoiden palkkoihin. Huolena onkin, mistä tavallisten tohtoriopiskelijoiden ohjaamisen lisäksi löytyy tarvittava lisäohjausresurssi. Tohtoriopiskelijoita ohjaavat pääasiassa professorit ja apulaisprofessorit, mutta jonkin verran myös opetushenkilöstö. Professorit ja apulaisprofessorit vastaavat pääasiassa myös aiemmin mainitun ulkopuolisen rahoituksen hakemisesta. Heidän opetustyötään valuukin todennäköisesti kuormittamaan opetuspainotteista henkilöstöä. Tämäkin on uhka opetuksen laadulle.

Tietysti opetuksen laatua voi parantaa pyrkimällä tekemään olemassa olevia tehtäviä eri tavoin, esimerkiksi kokeiluja ja tutkimusta hyödyntämällä. Jos kuitenkin tehtäviä tulee koko ajan lisää, opetuksen laadun kehittäminen – edes säilyttäminen – on haasteellista.  

YLL:n valtuustoryhmä 

Lenita Hietanen, YLL:n valtuustoryhmän puheenjohtaja  

Mika Mattila

Juha Iisakka

Kuva: Santeri Palviainen