Versprecht ihr den Lehrerinnen und Lehrern työrauha?
”Versprecht ihr den Lehrerinnen und Lehrern työrauha, wenn ihr bei den Parlamentswahlen wiedergewählt werdet?“ So die Frage des Moderators Jan Anderson (Nachrichtensprecher bei MTV3) auf der Podiumsdiskussion während der EDUCA-Messe am Samstag 28.1.2023 an die Parteivorsitzenden (oder deren Vertreter/innen) aller 9 im Parlament vertretenden Parteien. Jede Teilnehmerin bzw. jeder Teilnehmer hatte auf dem Stuhl 2 Papierstreifen in den Farben rot = NEIN und grün = JA. Alle hoben ohne Zögern das grüne Papier. Super! Wir bekommen endlich työrauha. Aber was bedeutet das nun?
Die Vertreterin der Partei KD (Kristillisdemokratit) brachte es auf den Punkt: „Die Lehrer/innen sollen endlich die Möglichkeit erhalten, sich voll und ganz auf das zu konzentrieren, wofür sie eingestellt wurden: nämlich unterrichten!“ Breite Zustimmung von allen anderen Parteiverteter/innen und Applaus im Publikum.
Im Umkehrschluss müsste man also sagen: wir machen das im Moment nicht. Warum nicht? Weil wir das nicht wollen oder weil wir das einfach nicht können? Letzteres ist der Fall. Und wieso? Weil wir seit einigen Jahren kontinuierlich mit zusätzlichen Aufgaben überhäuft werden, die eigentlich nicht zu unserem Aufgabenfeld gehören und für die wir weder ausgebildet wurden noch die entsprechenden Kompetenzen besitzen. Woran liegt das? Sicher hat es mit den starken Budgetkürzungen zu tun, die in den letzten Jahren von der jeweiligen Regierung beschlossen wurden. Die Universitäten erhalten immer weniger Zuschüsse und sind dadurch gezwungen, soviel wie möglich einzusparen. Wir alle wissen, dass das Personal oft bis zu 80% des Budgets einer Einheit (z. B. Fakultät oder Sprachenzentrum) für Lohnkosten verschlingen kann. Also bietet es sich an, genau dort Kürzungen vorzunehmen. Da aber die Arbeit nicht weniger wird (im Gegenteil: immer neue Verwaltungsaufgaben und Systeme wie z. B. SISU wurden eingeführt), muss irgendjemand sie ja übernehmen. Und da bieten sich die Lehrer/innen prima an: die haben ja eine sehr flexible Jahresarbeitszeit, wo man leicht neue Aufgaben einfügen kann nach dem Motto: „Ihr dürft das jetzt selbst machen!“
Die Folgen sind klar: wir müssen uns laufend mit neuen Verwaltungsaufgaben beschäftigen, Schulungen dazu absolvieren, Probleme lösen usw. Letztendlich hält uns das von der eigentlichen Arbeit ab bzw. viele von uns machen Überstunden, für die wir aber nicht bezahlt werden. Das geht eine gewisse Zeit gut, aber irgendwann wird es zuviel.
Aber Hilfe ist ja in Sicht: man verspricht uns, das Problem zu lösen und uns wieder työrauha zu geben, damit wir uns 100% auf das konzentrieren können, was uns Allen am Herzen liegt: unterrichten! Ich bin gespannt, ob die Versprechungen auf der EDUCA-Messe nach der Wahl dann auch wirklich eingehalten werden.
Lupaatteko opettajille työrauhaa?
”Lupaatteko opettajille työrauhaa, jos teidät valitaan vaaleissa uudestaan?”, kysyi juontaja Jan Andersson (uutisankkuri MTV3:lla) kaikkien yhdeksän eduskunnassa edustetun puolueen puheenjohtajilta tai heidän sijaisiltaan Educa-messujen paneelissa lauantaina 28.1.2023. Jokaisella osallistujalla oli tuolillaan kaksi eriväristä paperia, punainen, joka tarkoittaa EI ja vihreä, joka tarkoittaa KYLLÄ. Kaikki nostivat epäröimättä vihreän paperin. Mahtavaa! Saisimme viimein työrauhaa. Mutta mitä se tarkoittaa?
Kristillisdemokraattien edustaja tiivisti sen seuraavasti: ”Opettajien tulee viimeinkin saada mahdollisuus keskittyä kokonaan siihen, mihin heidät on palkattu, nimittäin opettamiseen”. Muiden puolueiden edustajat olivat laajasti samaa mieltä ja yleisö osoitti suosiotaan.
Vastakohtaisen tulkinnan mukaisesti pitäisi sanoa: tätä me emme tee tällä hetkellä. Miksi emme? Emmekö halua vai emmekö yksinkertaisesti vain voi? Jälkimmäinen pitää paikkaansa. Ja miten niin? Koska meille on kasattu jo jonkin aikaa jatkuvasti erilaisia ylimääräisiä tehtäviä, jotka eivät oikeastaan kuulu tehtäväkenttäämme ja joihin meitä ei ole koulutettu eikä meillä ole kompetenssia. Mistä se johtuu? Varmasti sillä on jotain tekemistä suurten budjettileikkausten kanssa, jotka viimeisinä vuosina on tehty kunkin hallituksen toimesta. Yliopistot saavat aina vain vähemmän rahoitusta, ja niiden on pakko säästää niin paljon kuin mahdollista. Me kaikki tiedämme, että henkilökunta nielee usein jopa 80 % yksikön (esimerkiksi tiedekunnan tai kielikeskuksen) budjetista palkkakuluina. Näin onkin luontevaa tehdä säästöjä juuri sieltä.
Koska työ ei vähene (päinvastoin: aina tulee uusia hallinnollisia velvollisuuksia ja järjestelmiä kuten esimerkiksi Sisu), täytyy jonkun ottaa tehtävät hoitaakseen. Tässä tulevat opettajat mahdollisuuksina esiin: heillähän on erittäin joustava kokonaistyöaika, johon voi helposti lisätä uusia tehtäviä sloganin ”Te saatte nyt tehdä tämän itse” myötä.
Seuraukset on selviä: meidän täytyy jatkuvasti hoitaa uusia hallinnollisia velvollisuuksia, käydä koulutuksissa näihin liittyen, ratkoa ongelmia jne. Viime kädessä tämä pitää meitä poissa varsinaisesta työstä tai monet meistä tekevät ylitöitä, joista emme saa palkkaa. Jonkin aikaa tämä sujuu, mutta jossain vaiheessa siitä tulee liikaa.
Mutta apua on näköpiirissä: meille on luvattu, että ongelma ratkaisiin ja saisimme jälleen työrauhaa, jotta voisimme sataprosenttisesti keskittyä siihen, mikä meillä kaikilla on sydämessämme: opetukseen. Odotan kiinnostuksella, pidetäänkö tosiaan Educa-messuilla annetut lupaukset vaalien jälkeen.
Hans-Joachim Schulze
Saksan kielen lehtori, AALTO-yliopiston kielikeskus
