Kurjuutta ja kehittämistä?
YLL ryhmäpuheenvuoro syysvaltuusto 2020
Mitä meille korona-ajasta jää, kun rokote on käytössä ja paluu uuteen arkeen on edessä? Etätyöhön siirtyminen kokonaan tai osittain viime maaliskuussa vaikutti kaikilla opetus- ja kasvatusaloilla. Yliopistosektorilla se pakotti sellaiseen digiloikkaan, jonka hiipiviä ensiaskeleita oli suunniteltu jo vuosia, kuka innostuneesti, kuka lannistuen uuden edessä. Uusia opetusmuotoja tarvittiin ja verkko-opetus ja digitalisaatio hiipi hiljalleen yhden, jos toisenkin työsuunnitelmiin ja opetuksen kehittämiseen – monasti vielä ilman konkreettisia toimia.
Mutta maaliskuussa 2020 pyytämättä ja kysymättä yliopistot suljettiin, opetusta ei saanut enää antaa kontaktiopetuksena. Opetukseen ja tutkimukseen liittyvät velvoitteet oli kuitenkin hoidettava. Opiskelijoiden eteneminen opinnoissa oli turvattava ja valintakokeet järjestettävä. Vaateita ja velvoitteita riitti.
Siirryttiin etätyöhön ilman sen kummempia etätyösopimuksia. Sehän on kokonaistyöajassa työskenteleville ollut mahdollista jo aiemminkin.
Mitä tekivät yliopistoissa opettajat, tutkijat ja koulutuksen organisoijat? Tarttuivat toimeen, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Vastuu opiskelijoista ja halu heidän opintojensa tukemiseen oli kova. Opettaja kantaa vastuunsa, se tiedettiin.
Keväästä selvittiin ja valintakokeetkin saatiin pidettyä ja toiveena oli syksyllä paluu normaali arkeen ainakin jollakin tavalla. Uupumus oli liiankin tuttua.
Tutkintotavoitteet ylitettiin perus- ja jatkotutkintojen osalta, kiitos toimivien etäohjauskäytänteiden – ja opiskelijoiden asenteen. – Toisaalta opiskelijoiden syrjäytyminen ilman oman ryhmän tukea oli suuri haaste. Tämän opiskelijajärjestöt ottivat tietoisesti haltuunsa. Kaveria ei jätetty, yhteydenpitoa ainakin yritettiin.
Nyt tiedetään, että elämme uutta normaalia tämän lukuvuoden ajan ja mahdollisesti pitempäänkin. On aika katsoa taakse päin menneeseen kevääseen. Kyselytulosten ja keskustelujen myötä yliopiston arki, uudenlainen arki alkaa hahmottua.
Etätyöhön siirtyminen ja sen tuoma yksinäisyys ja työmäärän selkeä kasvu on koettu kuormittavana. Tämä on selkeä tulos eri tahoilla. Työhuoneen siirto etäkonttoriksi on sujunut pääosin mutkattomasti, mutta ei suinkaan kaikilla. Työmäärää on lisääntynyt verkko-opetukseen siirtymisen myötä uusien laitteiden haltuunotto ja uudenlainen työskentelytapa. Zoom- ja Teams-hiljaisuus on tullut osaksi opetuksen arkea: Missä olette opiskelijat? Täällä ollaan – jatka vaan, me kyllä kuunnellaan….. on tuttu kommentti seminaareissa ja luennoilla.
Opittiin myös uutta ja iloittiin uudenlaisesta opetuksen ja oppimisen vapaudesta ilman työmatkoja – tosin myös ilman lähiyhteisön tärkeitä kontakteja. Uusien työvälineiden ja menetelmien käyttö ei ollutkaan mahdotonta, ne mahdollistivat jopa uudenlaista oppimista ja aktiivisuutta niin opettajilta kuin opiskelijoiltakin. Yhteys opiskelijoihin säilyi, vaikka kontaktiopetuksen kaipuu on molemminpuolista. Uudenlaisia käytäntöjä on opeteltu nyt yhdessä lähiyhteisön ja opiskelijoiden kanssa.
Syyslukukausi ei tuonut paluuta entiseen – mutta nyt oli jo kokemusta uudesta ja pohjaa opetuksen kehittämiselle kevään oppien pohjalta. Yhteiset virtuaalikahvittelut ja tauot Zoomaten tai muita verkkoalustoja käyttäen taisivat tulla jäädäkseen. Kokoustaminen verkkovälitteisesti on raskasta, mutta myös aikaa säästävää, kun ajankäytön ja kokoushallinnan ensin on oppinut.
Paluuta entiseen ei enää ole. Kokemukset etäopetuksesta eri muodoissaan ovat tulleet jäädäkseen – osaksi tulevaisuuden opetustarjontaa. Entä millainen on tulevaisuuden työyhteisö? Oma työpöytä ja läppäri niinä päivinä, kun on töitä kampuksella. Muut päivät kotikonttorissa. Vain se tiedetään, että entiseen ei ole paluuta – eikä välttämättä edes halua.
Erja Kosonen, YLL valtuustoryhmän puheenjohtaja
