OAJ valtuusto 17.-19.8.2020 ryhmäpuheenvuoro

Mistä varhaiskasvatuksen ja muiden opettajankoulutusalojen kouluttajia yliopistoihin?

Kasvatusalojen koulutuspaikkoja on lisätty yliopistoissa määrätietoisesti. Erityisesti resursseja on kohdennettu oikeutetusti varhaiskasvatukseen ja erityispedagogiikkaan. Monissa yliopistoissa parhaillaan pohditaan, mistä saadaan tekijät näille lisäkoulutusmäärille. On selvää, ettei kasvatustieteen koulutus skaalaudu ylöspäin nykyisillä opetusmäärillä,  vaan laadukkaan koulutuksen mahdollistamiseksi on välttämätöntä rekrytoida lisää yliopisto-opettajia ja yliopistonlehtoreita.

Yhtä lailla on selvää, että opettajankoulutuksen täytyy rakentua tutkimusperustaisuudelle. – Se on kiistämätön fakta. –  Myös opetuksen laadun turvaaminen edellyttää akateemista pohjakoulutusta,  mutta mitä yliopistoilla on tarjottavana opettajankouluttajille? Mihin kaikkoavat yliopistojen jatkokouluttamat , – muun muassa edellä mainitut varhaiskasvatuksen ja erityispedagogiikan asiantuntijat?

Kysymys provosoi uuden kysymyksen: onko yliopisto houkutteleva työnantaja? Yliopistot eivät pärjää palkkavertailuissa, yliopistojen työsuhteiden ehdot eivät houkuttele. Asian voisi ilmaista ”Duunia on paljon, liksaa vähän”.  Yliopistoissa tarvitaan aktiivista opetusalan asiantuntijuuden kehittämistyötä: tarvitaan tasapaino opetustehtävien ja oman alan tutkimuksen välille.  Tällä hetkellä opettajankoulutuksen opettajat liian usein joutuvat tekemään täyden työehtosopimuksen mukaisen opetusmäärän – ja muut aina vain lisääntyvät tehtävät vievät väistämättä aikaa vähäisestäkin  tutkimusajasta. Kuitenkin tutkimus on aivan välttämätöntä tutkimusperustaisen opetuksen takaamiseksi.

Helppoja ratkaisuja ei ole, mutta työolojen parantaminen, työsuhteen ehdot ja palkkaus takaavat sen, että laadukasta opettajankoulutusta on saatavilla jatkossakin. Näkemyksemme selkeästä lisäresurssoinnin tarpeesta yliopiston henkilöstöön vahvistaa myös SOOL.