Suomalaisin sopimuksin ulkomailla – ulkomaanlehtorien kirjava edunvalvontakenttä

Oma kontaktini ulkomaanlehtorien edunvalvontaan alkoi, ennen kuin olin edes aloittanut ensimmäisessä toimipaikassani. Tullessani valituksi suomen kielen lehtoriksi Szegedin yliopistoon keväällä 2003 olin raskaana. Kun ilmoitin työnantajalle jääväni ensimmäisenä vuonna lyhyelle äitiyslomalle, minulle ei hankittu sijaista vaan alettiin syyllistää työnantajalle aiheutetuista hankaluuksista. Kun sittemmin jäin sairauslomalle jo ennen äitiyslomaa, minut yritettiin savustaa ulos koko tehtävästä. Szegedin yliopisto sinnitteli ensimmäisen lukukauden ilman Suomesta lähetettyä lehtoria. Seuraavalla lukukaudella minä olin jo paikalla perheineni.

Kun pestini viimeisenä vuonna ilmoitin jälleen jääväni äitiyslomalle, en enää odottanutkaan asioiden sujuvan itsestään. Ilmoitin asiasta työnantajan edustajalle, jolta tieto ei kuulemma koskaan kulkenut eteenpäin. Kun lopulta erään toisen edustajan kanssa allekirjoitin paperit mm. palkallisesta äitiyslomasta, ei ensimmäinen henkilö taas tiennyt asiasta mitään eikä siksi hoitanut siihen liittyviä järjestelyjä. Sijainen saatiin paikalle vasta, kun asiaa alettiin tiedustella yliopiston taholta. Kaikki tuskin olisi mennyt näinkään hyvin, ellei YLL:n silloinen puheenjohtaja olisi tullut mukaani tilaisuuteen, jossa ne asiaankuuluvat paperit allekirjoitettiin. Tämä kaikki ei estänyt minua lähtemästä kentälle uudelleen syksyllä 2011, tällä kertaa Debreceniin. Vuodet ovat kuitenkin opettaneet, ettei edunvalvontatyötä tehdä turhaan.

Mitkä ulkomaanlehtorit?

Ulkomaanlehtorit ovat ulkomaisissa yliopistoissa työskenteleviä suomen kielen ja kulttuurin lehtoreita. Tällä hetkellä suomen kielen opetuspisteitä on ulkomaisissa yliopistoissa noin sata, mutta niissä vain 18:ssa työskentelee Suomen valtion lähettämä lehtori. Loput ovat paikallisten yliopistojen itse palkkaamia.

Vain Suomesta lähetetyt lehtorit kuuluvat OAJ:n edunvalvonnan piiriin. Heidän edunvalvontakenttänsä poikkeaa Suomessa työskentelevien lehtorien tilanteesta, koska sopimuksissa on mukana aina kolmaskin osapuoli eli vastaanottava yliopisto, eikä maakohtaisia käytäntö- ja kulttuurieroja voi kokonaan sivuuttaa sopimuksenteossa. Lehtori lähetetään kohdemaahan enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Ulkomaanlehtorien sopimuksia ohjaa Ulkomailla työskentelevien Suomen kielen ja kulttuurin vierailevien opettajien ohjesääntö. Valtion virka- ja työehtosopimusta noudatetaan niiltä osin kuin ohjesäännössä ei toisin mainita.

Kolmenlaisia sopimuksia

Suomesta lähetetylle työntekijälle kuuluu samat oikeudet kuin Suomessa työskentelevällekin, mutta niiden toteuttaminen vaatii toisinaan pientä soveltamista. Tällä hetkellä Suomesta lähetettyjä lehtoreita on kolmenlaisia: niitä, jotka saavat palkkansa kokonaan Suomesta, niitä, joiden palkka maksetaan vastaanottavasta maasta, sekä niitä, joilla on työsopimus ja palkkasuhde kahden eri tahon kanssa.

Palkkansa kokonaan Suomesta saavat lehtorit työskentelevät toisissa EU-maissa ja ovat työsuhteessa vain Suomen Opetushallitukseen (OPH). Vastaanottava yliopisto osallistuu lehtorin palkkaamiseen maksamalla OPH:lle palvelumaksua ja solmii OPH:n kanssa sopimuksen lehtorin vastaanottamisesta. Palkkansa kokonaan kohdemaasta saavat lehtorit taas ovat työsuhteessa vain paikalliseen yliopistoon, ja OPH siirtää osansa palkkarahoista yliopiston tilille: tällaisia lehtoreita on vain Puolassa ja Ranskassa. Kahdesta maasta palkkaa saavat lehtorit taas ovat työsuhteessa sekä OPH:een että vastaanottavaan yliopistoon: heitä on vain EU:n ulkopuolisissa maissa kuten Venäjällä, Kiinassa ja Yhdysvalloissa.

Palkan lisäksi kaikki Suomesta lähetetyt lehtorit saavat OPH:n taholta verottomia lisiä: maakohtaisen kertoimen perusteella maksetaan paikalliskorotusta, mukana muuttavista lapsista lapsikorotusta ja mukana muuttavasta puolisosta (joka ei tee ansiotyötä) puolisokorotusta. Usein lisät tulevat tarpeeseen, sillä moni ylläpitää kotia kahdessa maassa tai vierailee kotimaassa useamman kerran vuodessa. Lehtoreilla on oikeus työterveyshuoltoon Suomessa, silloin kun Suomessa ovat, ja myös lehtorien perheenjäsenet saavat käydä työterveyshuollossa lähtö- ja paluutarkastuksissa sekä hankkia kohdemaassa tarvittavat rokotukset. Lehtorit kuuluvat joko Suomen tai kohdemaansa sosiaaliturvaan tai molempiin riippuen siitä, mihin edellä mainituista sopimusryhmistä he kuuluvat. 1.8.2018 voimaan astuneen uuden ohjesäännön mukaan lehtorit kuuluvat myös Valtion vakuutusturvan piiriin, mikä tarkoittaa sitä, että he saavat matkavakuutusta vastaavan vakuutusturvan koko oleskelun ajaksi. Valtion vakuutusturvan piiriin pääseminen kohentaa ja tasa-arvoistaa lehtorien etuja merkittävästi.

Edunvalvonnan solmukohtia

Lehtorien edunvalvonta-asiat liittyvät usein palkan määrittelyyn tai verottomiin palkanlisiin, sosiaaliturvaan tai lehtorin työnkuvaan. Esimerkiksi Unkarissa yliopiston tarjoamasta asuntoedusta jouduttiin kokonaan luopumaan, kun OPH kieltäytyi auttamasta varojen välittämisessä lehtorien tileille. Välillä käy niinkin, että jokin Suomessa työskenteleville ilman muuta tuleva etu ei ulkomaanlehtorille tulekaan itsestään. Viime aikoina ongelmia on aiheuttanut niinkin yksinkertainen asia kuin palkkakuitin saaminen: ulkomaanlehtoreilla ei ole pääsyä sähköiseen tietojärjestelmään, jonka kautta muut Suomen valtion työntekijät saavat palkkakuittinsa.  Lehtorin työnkuva puolestaan sisältää ihan kaikkea luennoinnista, gradujen ohjaamisesta ja tulkkaamisesta aina glögin keittämiseen ja laulamiseen, eikä sitä ole helppo yhtäläisesti määritellä.  Ulkomaanlehtorit ovat improvisointikykyisiä kulttuurilähettiläitä. Juuri tällä hetkellä lehtorien pakollisiin tehtäviin ollaan lisäämässä myös maakuvatyötä eli Suomen ja suomalaisen kulttuurin markkinointia kohdemaassa, mikä on jo herättänyt jäsenistössä kysymyksiä. Mihin kaikkeen lingvisti-pedagogin pitää olla valmis venymään?

Aina yhteydenotot ammattiyhdistykseen eivät ole varsinaisia edunvalvontakysymyksiä vaan käytännön neuvojen pyytämistä esimerkiksi sosiaaliturva-asioissa. Sosiaaliturvaan liittyvän byrokratian hoitaminen on yllättävän vaikeaa jopa EU:n sisällä, koska periaatteessa yhteisiä EU-säädöksiä tulkitaan ja noudatetaan aika kirjavalla tavalla. Suomessakin asiat pitää osata hoitaa oikeassa järjestyksessä ja oikeassa paikassa. KELAn paikallistoimisto ei välttämättä selviä Ulkomaanyksikölle kuuluvien asioiden hoitamisesta, ja Eläketurvakeskuksen kanssa asioiminen ei välttämättä ole uudelle lehtorille tuttua lainkaan. Jos tekee vääränlaisen muuttoilmoituksen ja siirtää kirjansa pois Suomesta, menettää suomalaiset vakuutuksensa. Vaikka työnantaja ohjeistaakin lehtoreita, usein lisäapua kysytään ammattiyhdistykseltä, koska sieltä löytyy myös käytännön kokemusta asioiden hoitamisesta: yhdistyksen hallitus koostuu kentältä palanneista lehtoreista. Oman yhdistyksensä lehtorit ovat siis löytäneet verrattain hyvin.

Näkyvyys

Vaikka omalta yhdistykseltä osataankin kysyä neuvoa, sitä ylempien tahojen toiminta voi lehtorista jo tuntua kaukaiselta. Yksi ay-aktiivin haaste onkin tehdä laajemman tason ay-toimintaa näkyväksi ja muistuttaa jäsenistöä siitä, että heidänkin etujaan valvontaan. Ulkomaanlehtorit ovat OAJ:n sisällä marginaalin marginaalissa, ja juuri siksi kaikki eivät edes koe OAJ:n tai YLL:n toimintaa omakseen. Liian usein ay-alan julkaisuissa puhutaan vain Suomessa työskentelevien asioista. Ulkomaanlehtori ei löydä itseään kuviosta ja unohtaa, että hänelle voisi olla muutakin tarjottavaa kuin mahdollinen ansiopäiväraha.

Sosiaalinen media ja sähköinen tiedotus yleensä ovat helpottaneet aktiivin työtä: jäsenistöä on mutkatonta lähestyä, vaikka lataamalla linkkejä Facebook-sivuille ja mainitsemalla, että tässä ajetaan teidänkin etuanne. Lehtorit ympäri maailmaa voivat somessa vaihtaa kuulumisia reaaliajassa. Verkkosivutkaan eivät enää 2010-luvulla ole vuodesta toiseen samansisältöiset, vaan ajankohtaisia asioita pyritään päivittämään tiheään. Yksi tämän hetken tavoitteitamme onkin lisätä näkyvyyttä molempiin suuntiin: tuoda ulkomaanlehtorien asiat paremmin osaksi YLL:n edunvalvontatyötä ja samalla tehdä YLL.n työtä jäsenistöllemme näkyvämmäksi.

Susanna Virtanen