Laadusta tinkimättä vai tinkien?

Talouden kurimus on ruoskinut koko koulutusketjua viime aikoina. Osansa tästä ovat saaneet erityisesti yliopistot. Miksi sitten juuri näitä leikkauksia tulee pitää erityisen huolestuttavina?

Alueilla vallitsee kokeilukulttuuri ja tuntuu, ettei kenelläkään ole näkemystä tai halua ohjata maamme korkeakoulupolitiikkaa. Leikkaukset pakottavat koulutuksen järjestäjät hakemaan säästöjä mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla, valitettavasti myös laadusta tinkien. Kohta satavuotias Suomemme elää osaamisesta. Koulutuksen laatua tulee vaalia eikä rapauttaa toimivia järjestelmiä lyhytnäköisten säästöjen aikaansaamiseksi.

Yliopistoja koskevaa lainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Minkälainen on korkeakoulujärjestelmämme jatkossa, säilyttävätkö yliopistot ja ammattikorkeakoulut itsenäisen asemansa? Kuinka paljon ja minkälaista opetusta yliopistot voivat hankkia muilta toimijoilta, jopa ulkomailta? Tampere 3 -hanke etenee.

Kokemuksia muuttuvasta tilanteesta on alkanut vähitellen kertyä. Lappeenrannan tekninen yliopisto ulkoisti kielikeskuksensa ammattikorkeakoulu Saimiaan, henkilöstön näkökulmasta kaikki ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Muutoksiin liittyvän YT-prosessin toteuttaminen edellyttää aina riittävän ajan käyttämistä, jotta muutoksen kohteena olevilla on mahdollisuus omaksua asioita ja sopeutua uuteen tilanteeseen.

Yhteistyö eri toimijoiden kesken on hyödyllistä. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on vahvat ja selkeät vakiintuneet roolinsa ja erityisosaamisensa. Yhteistyön tehostamisella on mahdollista vapauttaa voimavaroja osaamisen perustaan – laadukkaaseen opetukseen, mutta myös tutkimukseen. Yksi hyvä ratkaisu asiaan voisi olla koulutuksenjärjestäjien muodostamat osaamiskeskukset, joista on muualla Euroopassa saavutettu hyviä kokemuksia.

Muuttuva toimintakenttä edellyttää nykyisten työehtosopimusten sopimusmääräysten päivittämistä. Mikäli nyt esillä olevat näkemykset toteutuvat, täytyy palkkaus- ja työaikamääräysten aidosti mahdollistaa muuttuva työ. Yksittäisen opettajan asemasta tinkimättä. Palvelussuhteen ehtojen tason tulee säilyä eivätkä mahdolliset uudet työaikajärjestelyt saa romuttaa opetuksen laatua.

Toisenlaisiakin tavoitteita selvästi on. Kentältä saadussa palautteessa korostuu toistuvasti jo tälläkin hetkellä työnantajien näkemys siitä, että opetuksen suunnitteluun ei tarvittaisi nykyistä määrää työaikaa. Vähemmälläkin pärjää. Riittävä suunnitteluaika on kuitenkin laadukkaan opetuksen perusta. Verkko-opetuksen yleistyminen ei tätä tilannetta muuksi muuta. Kaikkea opetusta ei voi myöskään asettaa samaan muottiin, tarvittavan suunnitteluajan määrä ei ole vakio.

Muutosta ajatellaan helposti uhkana. Se voi olla myös mahdollisuus, mikäli valmistelutyö tehdään maltillisesti koko ajan siitä aiheutuvia vaikutuksia arvioiden. Tällaista toimintatapaa tarvitaan nykyisen ajopuumallin sijasta. Nyt tarvitaan johtajuutta ja ymmärrystä siitä, että jatkuvat resurssileikkaukset ovat tuhon tie.

Petri Lindroos
neuvottelujohtaja
OAJ