Yliopistojen henkilöstö kaipaa positiivisia signaaleja

Teksti ilmestyi alun perin 2.9.2016 oajpaakaupunkiseutu.fi/blogi:ssa ja keskittyy Helsingin yliopiston henkilöstön asemaan massairtisanomisten jäljiltä. Kirjoitukseen on jälkeenpäin lisätty tieto budjettiriihessä 1.9.2016 tehdyistä päätöksistä.

Hallitus puijasi yliopistoilta budjettiriihessä ylimääräiset 13,9 miljoonaa euroa aikaisemmin päätettyjen leikkausten päälle. Kilpailukykysopimus ei pitänyt, hallitus petti. (Massa)irtisanomiset ovat nakertaneet luottamusta siihen, että tekemällä oma työ kohtuullisen hyvin työn jatkuvuus olisi turvattu. Henkilöstö alkaa väsyä. Ankea taloustilanne koskettaa toki monia muitakin. Sen vuoksi olisikin aika saada myös positiivisia signaaleja asioista, joihin yliopistot itse voivat vaikuttaa.

Vuoden 2015 leikkausten seuraukset alkavat näkyä yliopistolaisten arjessa tänä lukuvuonna. Yliopistoissa on lisäksi viime vuosina tehty mittavia muutoksia toimintarakenteisiin ja koulutusohjelmiin. Henkilöstö on ollut äärimmäisen kuormittunut jatkuvasta muutoksen tilasta. Oman työn ohella toteutetaan jatkuvasti uudistuksia, jotka koetaan ylätasolta sanelluiksi. Yhteys organisaatiouudistusten ja opetuksen ja tutkimuksen välillä jää usein epäselväksi.

Yliopiston palveluita (entinen hallinto) on keskitetty kautta linjan. Keskittämisellä haetaan lisää kustannustehokkuutta ja laatua. Opettajat ja tutkijat kokevat palveluiden etääntyvän, mikä aiheuttaa ainakin alkuvaiheessa tunteen palveluiden laadun heikkenemisestä. Yliopiston sisäisissä työyhteisöissä lähipalvelut koettiin toimiviksi ja niitä tuottava henkilöstö osaksi omaa työyhteisöä.

Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopistosta vähennetään vuoden 2015 koulutusleikkausten seurauksina 1300 työpaikkaa. Vähennyksistä 560 toteutetaan irtisanomisina. Pääkaupunkiseudulla Taideyliopisto ja Hanken ovat toistaiseksi säästyneet irtisanomisilta. Irtisanomisista on ennen kaikkea ”kiittäminen” kurjaa taloustilannetta ja maan hallitusta koulutusleikkausvalintoineen. Osassa yliopistoja ei valitettavasti kartoitettu vaihtoehtoista tietä irtisanomisille. Viesti oli varsin karu.

Henkilöstövähennykset kohdistuvat ennen kaikkea yliopiston muuhun henkilöstöön kuin opettajiin ja tutkijoihin. Laadukkaat opetus- ja opintopalvelut sekä tutkimuspalvelut ovat äärimmäisen tärkeitä yliopiston perustehtävien näkökulmasta. Lisäksi vähennykset kuormittavat koko henkilöstöä. Palveluita tuotetaan entistä pienemmällä työntekijämäärällä, mikä kuormittaa hallintoa. Hallintotehtäviä valuu opettajille ja tutkijoille ilman että siihen varataan työaikaa.

Myös opettajia ja tutkijoita on irtisanottu. Nyt mietitään, miten hoidetaan irtisanottujen vastuulla ollut opetus. Irtisanottujen työ ei aina ole hävinnyt mihinkään.

Koko henkilöstöön kohdistuva irtisanomisuhka kesti Helsingin yliopistossa syyskuusta 2015 toukokuuhun 2016. Moni työpaikkansa säilyttänyt työtekijä koki ns. psykologisen työsopimuksen yliopistoon heikentyneen. Ymmärrettiin, että omaan työhön sitoutuminen ei ole enää tae työsuhteen jatkuvuudesta. Tämä kosketti jokaista, yli 8000 yliopistolaista. Luottamuksen heikentyminen on tuonut runsaasti palautetta luottamushenkilöille.

Opettaja-tutkija-opiskelija -yhteisöjen rikkoontuminen on eräs huoli, joka liittyy Helsingin yliopiston Iso Pyörä -nimellä kulkevaan koulutusohjelmauudistukseen. Opiskelijoiden hakukohteeksi tulevat syksystä 2017 alkaen laajemmat, monialaiset kandiohjelmat. Samassa yhteydessä aletaan opettajien työaikaa ”allokoida” uudella tavalla koulutusohjelmien välillä. Koulutusohjelman johtajat voivat tilata opettajilta opetusta omaan koulutusohjelmaansa. Opetushenkilöstöä huolestuttaa yliopisto-opetuksen näkeminen palveluna, jossa yksi opettaja (tai ”palikka”) on korvattavissa toisella. Johtajat ikään kuin ostavat palveluita yliopiston opetustarjontatiskiltä.

Yliopisto-opetus perustuu kuitenkin opettajan omakohtaiseen tutkimukseen. Mahdollisuus akateemiseen vapauteen, oman työn suunnitteluun ja pitkäjänteiseen kehittämiseen on olennainen osa yliopistolaisten identiteettiä. Henkilöstöltä tulee voimakas vetoomus johdon suuntaan: kuunnelkaa henkilöstön ääntä, vaalikaa opettajien ja tutkijoiden vapautta, arvostakaa jokaisen työntekijän vahvuuksia ja yksilöllistä osaamista. Älkää tehkö meistä kasvotonta resurssia, jota ylin johto siirtelee vuosittain kuin shakkinappuloita.

On ymmärrettävää, että yliopisto perustelee jatkuvaa muutoksen tilaa yliopiston edulla. Yliopiston muodostavat kuitenkin ennen kaikkea opiskelijat, opettajat, tutkijat ja muu henkilöstö. Tämä yliopisto kaipaa nyt positiivisia signaaleja kuten työrauhaa, työn arvostuksen ilmaisuja ja turvallisia palvelussuhteita.

Seppo Sainio
YLL:n puheenjohtaja
OAJ Pääkaupunkiseudun jäsen