Oman osaamisen sanoittaminen – ketä kiinnostaa?

Yliopistojen palkkausjärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 2006. Nykyinen palkka määrittyy tehtävän vaativuuden ja henkilökohtaisen osaamisen mukaan. Palkkausjärjestelmän haasteellisuus nousee aina esiin, kun palkkakeskustelut lähestyvät ja on aika sanoittaa oma osaaminen tietojärjestelmään. Lapin yliopistossa otettiin käyttöön uusi kalenterivuosittain laadittava Osaamisen suuntaamisen työsuunnitelmalomake syksyllä 2014. Kun mallia markkinoitiin, mainittiin sen liittyvän jatkossa olennaisena osana myös henkilökohtaisen suoriutumisen ja osaamisen arviointiin.

Parhaillaan yliopiston henkilöstö onkin kirjaamassa tietojärjestelmään omaa osaamistaan ja työssä kehittymistään, sillä kevään 2015 aikana yliopistoissa käydään henkilökohtaisen suoriutumisen arviointikeskustelut koko henkilöstön kanssa. Yllätyksiä kierroksella ei palkan suhteen juurikaan ole, sillä yliopistoissa eletään taloudellisesti tiukkoja aikoja: ei ole mitä jakaa. Yllätys onkin se, että työnantajaa edustavan lähiesimiehen kanssa ei käydä kunnollista oman suoriutumisen tarkastelua.

Parhaimmillaan arviointikeskustelu on kehityskeskustelua: oman työn tarkastelua ja osaamisen sanoittamista sekä suuntaamista itselle ja työnantajalle. Työntekijänä on ilo huomata omaa kehittymistä opettajana ja tutkijana. Nykyinen osaaminen verrattuna aikaisempiin kirjauksiin osoittaa sen, että olen kehittynyt työssäni ja oppinut monenlaista. Harmitus ja kiukku nousevat pintaan, kun näitä asioita ei osa-alueittain käsitellä keskustelussa. Tietojärjestelmään kirjattua suoriutumista ei käydä läpi, vaan työtekijä allekirjoittaa paperin, että työnantajan kanssa on tavattu ja keskusteltu.

Voikin kysyä, miksi tällainen palkkausjärjestelmä on käytössä, kun todellinen, kaikille yhdenvertainen arviointikeskustelu jää tekemättä. Vaikka palkka ei nousekaan, olisi ilo kokea, että työnantaja osoittaa kiinnostusta henkilöstön osaamista sekä sen kehittymistä ja suuntaamista kohtaan. Yliopisto on sen henkilöstö!

Oman työn arviointiin ja kehittämiseen liittyy siis työnsuunnittelu. Lapin yliopistossa hiljattain käyttöön otettu työsuunnitelma tehdään kalenterivuodeksi. Opettajaa hämmentää, voidaanko enää määritellä akateemisen työvuoden opetuskattoa, kun työtä suunnitellaan ja tarkastellaan kalenterivuosittain? Opettajan työ kuitenkin toteutuu akateemisen vuoden periodeissa – kuka tästä ja opettajien jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtii? Onko tähän löydettävissä ohjeistusta ja tukea?

Hämmennystä aiheuttaa myös se, että uusia opetussuunnitelmia tehdään parhaillaan ja ne ovat vasta ehdotusvaiheessa. Kuitenkin nyt kysellään jo opetuksen aikatauluja seuraavaksi akateemiseksi vuodeksi 2015–2016. Nyt pitäisi olla jo tiedossa, milloin opetusta on ja millaisia tiloja ja opettajia tarvitaan, mihin aikaan ja millaisille ryhmille? Todennäköisesti aikataulusuunnitelmaa korjaillaan opetussuunnitelman varmistuttua kevään ja tulevan syksyn aikana.

Monenlaisten ristikkäisten aikataulutusten aiheuttaman ylimääräisen työmäärän rasittama henkilökunta ansaitsisi vähintään henkilökohtaisen suoriutumisen tasapuolisen tarkastelun palkkausjärjestelmään sanoitettujen, yhdenvertaisesti kohdennettujen osa-alueiden kautta. Pelkkä kutakuinkin arvioiva keskustelu jättää jälkeensä häiritsevän suuren hämmennyksen tunteen tässä monien muutosten ja epätietoisuuksien vaiheessa. Voidaan tietysti yrittää ajatella positiivisesti: Vaikka työnantaja ei tällä kierroksella lukenutkaan kirjaamaani osaamista, jäävät kirjaukset järjestelmään seuraavaa keskustelua varten. Herää kuitenkin liian monta kysymystä: Miksi osaamistani ja suoriutumistani ei voi tarkastella rakennetun järjestelmän ja systeemin mukaisesti? Miksi minun pitää vain jaksaa ja joustaa ja käyttää työaikaani moninkertaisten, ristikkäisten suunnitelmien laatimiseen ja korjailemiseen? Säästääkö tässä joku jotain ja jos, niin mitä? Yliopisto on yhtä kuin sen henkilöstö – jaksaako ja voiko yliopisto hyvin?

Lapin yliopiston lehtoriyhdistyksen hallitus